Vyöturkiskuoriainen vioittaa villaa, mattoja, muita tekstiilejä ja turkiksia. Vahinkoja voi myös tulla, jos vaatteita säilytetään kauan likaisina. Usein ei havaita juuri mitään vioitusta, vaikka hyönteisiä esiintyisikin. Näissä tapauksissa pienelle toukkakannalle riittää ravintoa piilopaikoissa, kun varastot on asianmukaisesti hoidettu ja tilat siivottu. Kerrostaloissa kuoriaiset leviävät putkistoja, hormeja ja muita läpivientejä pitkin huoneistosta toiseen.
Aikuinen vyöturkiskuoriainen on 5 mm pituinen, punaruskea soikea kuoriainen, jonka peitinsiipien yläosassa on leveä kellertävä poikittainen aaltojuova. Toukka on täysikasvuisena n. sentin mittainen, tuuheakarvainen ja taaksepäin suippeneva. Ruumiinjaokkeet ovat tummanruskeat ja niiden takaosa on vaaleampi, joten toukka näyttää raidalliselta. Sen peräpäässä on harvojen pitkien sukasten muodostama karvatupsu.
Vyöturkiskuoriaiseksi kutsuttiin aiemmin lajia Attagenus fasciatus Thunberg, 1795. Vuonna 1979 erotettiin Pohjoismaissa esiintyvä laji uudeksi lajiksi Attagenus woodroffei Halstead & Green, 1979. Suomen ensimmäinen löytö tehtiin Helsingistä vuonna 1962. Vyöturkiskuoriaista tavataan erityisesti pääkaupunkiseudun vanhoista kerrostaloista, mutta havaintoja on laajalti Etelä- ja Keski-Suomesta. A. fasciatus esiintyy luonnossa Havaijin saarella. A. woodroffein alkuperä on tuntematon. Lajit voi erottaa toisistaan sen perusteella, että A. fasciatus on leveimmillään keskeltä ruumista, mutta A. woodroffei takapäästään. Nykyisin Suomessa tavataan vain lajia Attagenus woodroffei.
Laji on levinnyt ihmisen mukana asutustaajamiin Rovaniemeä myöten.
Vyöturkiskuoriainen lisääntyy lämpimissä sisätiloissa ja vuodessa kehittyy kaksi sukupolvea. Toukka oleskelee välipohjatäytteissä, jalkalistojen ja mattojen alla, komeroissa ja vaatehuoneissa syöden pölyä ja kuolleita hyönteisiä. Toukat voivat vioittaa villaa, mattoja ja muita tekstiilejä sekä turkiksia. Usein komeron pohjalta löytyy vain tyhjiä toukkanahkoja. Aikuinen kuoriainen parveilee huoneissa hakeutuen ikkunoille kohti valoa. Aikuiset eivät vioita tekstiilejä.
Kaikki kirpputoreilta ja muista vastaavista paikoista ostetut käytetyt tavarat puhdistetaan, jotteivät kuoriaiset ja toukat kulkeudu niiden mukana. Laatikot ja muut säilytyspaikat sumutetaan välittömästi ennen käyttöä tekstiilituholaisten torjuntaan tarkoitetuilla sumutteilla.
Kaikki kauan säilytettävät tekstiilit, erityisesti villatuotteet ja tekstiileillä verhotut tavarat varastoidaan puhtaina. Vaatteiden suoraa sumuttamista on vältettävä. Turkiksia, angoraa ja mohairia ei saa sumuttaa. Kaikkien säilytys-, työ- ja oleskelutilojen viikottaiset siivoukset taloissa ja huoneistoissa pitävät kovakuoriaiskannan kurissa, eikä vahinkoja yleensä synny. Siivousjätteet, kuten imurin pölypussin sisältö, poistetaan välittömästi ja hävitetään. Vyöturkiskuoriaisen torjunta kerrostaloissa on usein vaikeaa, koska toukat piileskelevät rakenteissa, esim. välipohjan täytteissä, jalkalistojen ja lattianpäällysteiden alla, joista niitä on tavanomaisilla torjuntakeinoilla vaikeaa tavoittaa.
Talven pakkasia kannattaa hyödyntää tuulettamalla vaatteet ja muut tekstiilit, koska -20 -30 C asteen pakkanen tappaa muutamassa päivässä kaikki vyöturkiskuoriaisen kehitysasteet. Vaatteiden tuulettuessa imuroidaan säilytystilat perusteellisesti pariin kertaan.
Attagenus woodroffei ja A. fasciatus lajien toukan 2. tuntosarvijaokkeessa on vähintään 12 sukasta. Muilla Attagenus suvun lajeilla toukkien 2. tuntosarvenjaoke on sukaseton tai niillä on vain 2-3 lyhyttä sukasta lähellä jaokkeen kärkeä (Peacock, 1993).
Anon. 2005. Rohmut ja riesat -tuhohyönteisten tunnistusopas. Suomen museoliiton julkaisuja 55:1-138. ISBN 951-9426-32-9.
Lasse Jansson, Bengt Lindqvist, Irmeli Markkula 2012. Sisätilojen tuhoeläimet ja niiden torjunta. Kasvinsuojeluseura ry. ISBN: 952-5272-61-3.
Peacock, E.R. 1993. Adults and larvae of Hide, Larder and Carpet Beetles and their relatives (Coleoptera: Dermestidae) and of Derodontid Beetles (Coleoptera: Derodontidae). Handbook for identification of British Insects Vol. 5, Part 3. Royal Entomological Society of London.
Irmeli Markkula (MTT), Bengt Lindqvist (Luke) & Jaakko Mattila (Luomus)