Aittaluukuoriaista (Necrobia rufipes) kutsutaan myös ”sinikuoriaiseksi”. Tämä johtuu siitä että se on väritykseltään metallinhohtoisen vihreä tai sinivihreä. Tuntosarvien tyvet ja jalat ovat punaruskeat. Peitinsiivissä on selvät pituussuunnassa kulkevat pisterivit. Aikuinen kuoriainen on 4-5 mm pituinen. Toukka on noin 10 mm pitkä, valkoisenharmaa, hiukan violetinväristä kuviointia selässä ja peräpäässä kaksi tummaa koukkua.
Naaras munii elinaikanaan (14 kk) keskimäärin 200-300 munaa. Toukka kuoriutuu noin 5 vuorokauden kuluttua ja luo nahkansa noin neljä kertaa kehityksensä aikana, jonka jälkeen se koteloituu. Lämpötilan täytyy olla yli + 20 astetta. Useita sukupolvia vuodessa, mikäli lämpötila on vähintään + 22 astetta.
Aittaluukuoriainen on alkujaan kotoisin trooppisista tai subtrooppisista maista, joista se on hiljalleen levinnyt ympäri maailman. Suomessa sitä tavataan ainoastaan sisätiloista. Aittaluukuoriaiset leviävät paikasta toiseen saastuneen ravinnon mukana tai koteloituneena johonkin sopivaan paikkaan (ei kuitenkaan ravintolähteeseen). Aikuinen kuoriainen on hyvä lentäjä ja voi myös siten levittäytyä uusille elinalueille.
Aittaluukuoriaiselle kelpaa parhaiten eläinperäinen ravinto kuten esim. liha, kuivattu kala, juusto, nahat, luut. Se tulee kyllä toimeen myös kuivahedelmillä ja muulla kasvisperäisellä ravinnolla, mutta silloin sen kehitysaika munasta aikuiseksi on pitempi. Sekä toukka että aikuinen nauttivat samanlaista ravintoa. Aikuinen kuoriainen saattaa lisäksi syödä myös oman lajin toukkia ja koteloita.
Pakastamalla aittaluukuoriaisen saastuttamat tuote-erät päästään eroon kuoriaisesta, jos toukat eivät vielä ole ehtineet hakeutua koteloitumispaikkoihin ja koteloitua. Mikäli näin on käynyt, tarvitaan usein ammattitorjujan apua.
Bengt Lindqvist (Luke) 2017