Riesakuoriainen on paha tuholainen hyönteis- ja kasvikokoelmissa sekä tasalämpöisissä siemenvarastoissa. Kotitalouksissa se ei juuri aiheuta vahinkoa.

Aikuinen riesakuoriainen on 2,2-4 mm pitkä, tummanruskea ja soikea kuoriainen, jonka peitinsiipien tyvessä on keltaiset täplät. Toukka on 5-6 mm pitkä, kellanruskea ja karvainen. Takapäässä on muutamia pidempiä karvoja häntänä.

Laji on partenogeneettinen, siitä ei ole koskaan tavattu koiraita. Lisääntyminen on hidasta ja kehitys aikuiseksi kestää yleensä vuoden.

Riesakuoriainen on luultavasti peräisin Pohjois-Amerikasta. Laji elää ampiaisten ja mehiläisten pesissä, joissa se syö kuolleita hyönteisiä. Riesakuoriainen levisi Eurooppaan 1960-luvulla ja tavattiin Suomessa ensimmäisen kerran 1966 hyönteiskokoelmien tuholaisena.

Riesakuoriainen syö kuolleiden hyönteisten lisäksi kuivia kasvinosia ja siemeniä. Se leviää siemenerien ja hyönteiskokoelmien mukana ja on levittäytynyt myös lämpimiin ja kuiviin keskuslämmitystaloihin. Yksityistalouksissa se harvoin aiheuttaa varsinaista vahinkoa, se elää piilossa ja syö kuolleita hyönteisiä, leivänmuruja ja siemeniä.

Hyönteis- ja muut eläinkokoelmat sekä herbaariot pakastetaan alle -25 C asteen lämpötilassa viikon ajan. Asunnoissa ja varastoissa poistetaan kuolleet hyönteiset, ampiaisten ja muiden hyönteisten pesäjätteet ja muu orgaaninen jäte.

Lasse Jansson, Bengt Lindqvist, irmeli Markkula: Sisätilojen tuhoeläimet ja niiden torjunta. Kasvinsuojeluseura ry. ISBN: 952-5272-61-3.

Anon. 2005. Rohmut ja riesat -tuhohyönteisten tunnistusopas. Suomen museoliiton julkaisuja 55:1-138.ISBN 951-9426-32-9.