RohmukuoriainenVieraslaji

Tribolium destructor

Yleiskuvaus

Rohmukuoriainen voi pesiytyä myllyihin ja leipätehtaisiin, joista se tuotteiden mukana leviää kauppoihin ja koteihin. Kuoriaisen pahanhajuinen ja -makuinen erite pilaa elintarvikkeet.

Aikuinen rohmukuoriainen on 5 mm pitkä, tummanruskea kovakuoriainen, josta kosketettaessa erittyy voimakas lysolimainen haju. Rohmukuoriaista onkin aiemmin sanottu myös lysolikuoriaiseksi. Toukka on noin 10 mm pitkä, kellertävä, kovapintainen ja lieriömäinen.


Alkuperä ja yleislevinneisyys

Rohmukuoriainen on luultavasti peräisin Afrikan aavikkoalueelta. Sitä tavattiin Saksasta eräästä siemenerästä vuonna 1934. Tämän jälkeen se on levinnyt sisätiloihin kaikkiin pohjoismaihin, mutta muualla se ei näytä saaneen jalansijaa. Rohmukuoriainen levisi ja oli yleinen Suomessa 1940-luvulla pula-aikana, kun ruokatavaroita varastoitiin yleisesti pitkään kotitalouksissa. Nykyään se on melko harvinainen sisätiloissa.


Haitat

Rohmukuoriainen on pitkäikäinen, se saattaa elää jopa kuusivuotiaaksi. Naaras voi elämänsä aikana munia tuhatkunta munaa, jotka huoneenlämmössä kehittyvät aikuisiksi kolmessa kuukaudessa. Toukat ja aikuiset syövät viljatuotteita, kuten kauraryynejä, näkkileipää, makaronia sekä häkkilintujen ravinnoksi tarkoitettuja siemeniä. Myös kotieläinten kuivamuonat ovat usein rohmukuoriaisten ruokalistalla. Toukka elää ravinnossaan, mutta aikuinen vaeltaa pitkiä matkoja rakennuksissa rakoja ja putkistoja myöten ja saattaa siten välttyä torjuntatoimilta. Rohmukuoriaisen aiheuttamia vahinkoja on havaittu myös tekstiileissä.


Torjuntakeinot

Kuoriaisen torjunta on vaikeata aikuisten yleisen vaeltelun vuoksi. Lisäksi se kestää suhteellisen hyvin käytössä olevia torjunta-aineita. Talvi on paras rohmukuoriaisen kuten muidenkin lämpimissä sisätiloissa elävien ja lisääntyvien tuholaisten torjunta-aika. Kaikki saastuneet elintarvikkeet hävitetään. Torjunta edellyttää usein toistuvia tarkastuksia ja puhdistuksia ja tarvittaessa ruiskutuksia 2-3 kuukauden välein. Rohmukuoriainen on herkkä kylmälle eikä pysty elämään pakkaselle alttiissa oloissa. Kotioloissa kannattaa välttää murojen, ryynien, näkkileipien yms. säilyttämistä viikkoja tai kuukausia.


Lisätiedot

Lasse Jansson, Bengt Lindqvist, irmeli Markkula. Sisätilojen tuhoeläimet ja niiden torjunta. Kasvinsuojeluseura ry. ISBN: 952-5272-61-3.

Anon. 2005. Rohmut ja riesat -tuhohyönteisten tunnistusopas. Suomen museoliiton julkaisuja 55:1-138. ISBN: 951-9426-32-9.


Kuvaustekstin laatijat

Irmeli Markkula, MTT
Tarkastele lajia Laji.fi-sivustolla
Yleiskielinen nimi: rohmukuoriainen
Tieteellinen nimi: Tribolium destructor
Vakiintuneisuus: Ei esiinny luonnonvaraisena Suomessa

Havaintokartta