ViherrevonhäntäVieraslaji

Amaranthus retroflexus

Yleiskuvaus

Viherrevonhäntä saattaa aika helakan vihreillä, leveillä, upposuonisuuttaan ryppyisillä lehdillään herättää jo ennen kukintojensa ilmaantumista kysymyksen: mikähän eksoottinen kasvi tuo on? Muukalaisuuden tunnun kruunaavat sitten loppukesällä tai syksyllä kasvin latvapuolelta esiin työntyvät tukevan töpöhäntämäiset tähkäkukinnot, joista ylimmät muodostavat tiheän kartiomaisen kertotähkän. Kukintojen pörröinen olemus johtuu lukemattomista jäykän pisteliäistä odista, joista ulommat ovat pikkuruisten kukkien ns. esilehtiä, sisemmät taas kukkien kehälehtien kärkipiikkejä. Kukat ovat yksineuvoisia. Hedekukat sijaitsevat kukintojen tyviosassa ja aukeavat ennen kärjempänä sijaitsevia emikukkia. Jos kukinta on alkanut sydänkesällä tai syksy säilyy pitkään lämpimänä, voi emikukista ehtiä kehittyä lähes pallomaisia kotahedelmiä. Niissä kussakin on vain yksi kiekkomainen, kiiltävänmusta siemen, joka vapautuu siten, että kodan paperimaisen seinän kärkiosa irtoaa kuin minipipo (tällaista kotaa sanotaan kansiluomaiseksi).

Yksivuotisena kasvina viherrevonhäntä heijastelee ulkonäössään herkästi kasvuolojaan eli elää kulloinkin saatavilla olevien eväiden mukaan. Kurjilla paikoilla versot voivat jäädä vain kymmensenttisiksi ja kehittää vähän kukintoja, kun taas oikein muhevalla paikalla vankka varsi nostaa lukuisia kukintoja jopa toista metriä korkealle.


Tunnistaminen

Kaikkinensa viherrevonhäntä on varsinkin Suomen oloissa erikoisen tai omansa näköinen kasvi. Mutta Suomessakin saattaa tavata hämäävästi samannäköisiä sukulaislajeja, jolloin määrittämisessä on viime kädessä tutustuttava emikukkien kehälehtiin. Viherrevonhännällä ne ovat luonteenomaisesti lusikkamaisia tai leveän nauhamaisia ja jokseen tylppäkärkisiä (otaa lukuun ottamatta), sukulaisillaan taas kapeampia ja teräväkärkisiä. Myös varren yläosan tiheä villakarvoitus sekä kukintojen tanakkuus ja suoruus luonnehtivat viherrevonhäntää, mutta eivät vuorenvarmasti erota sitä yleensä niukempikarvaisista ja hoikempi- ja kaarevakukintoisista läheisistään.


Alkuperä ja yleislevinneisyys

Viherrevonhäntää pidetään luontaisena jokivarsien pioneerikasvina mittavalla alueella, joka ulottuu Meksikosta halki Yhdysvaltain keskisten ja itäisten osien Itä-Kanadaan. Tuolta otaksutulta kotiseudultaan laji on aikain saatossa kulkeutunut eri tavoin hyvin laajalti muuhun maailmaan ja siellä myös luonnonvaraistunut kylmimpiä ja syrjäisimpiä seutuja lukuun ottamatta erilaisten ihmisen muuttamien ja luomien avomaiden asukiksi.

Euroopassa viherrevonhäntä on toistaiseksi kyennyt vakiintumaan enintään jonnekin linjalle Brittein saaret – Tanska – Baltia pohjoiseen. Suomessa laji on jo pitkään ollut tavattavissa varmaan vuosittain missä milloinkin, viime aikoina etenkin lintujenruokintapaikoilla, viljavarastojen liepeillä, ratapihoilla, maan- ja kompostinläjitysalueilla ja sokerijuurikaspelloissa sekä kauppapuutarhoissa ja puutarhamyymälöissä, mutta vakiintuneeksi sitä ei täällä vielä voine luokitella. Aiemmin viherrevonhäntä saavutti Suomen pääasiassa pohjoisamerikkalaisen tuontiviljan mukana. Sittemmin sen rinnalle tärkeiksi vektoreiksi ovat nousseet öljykasvien siemenet (soija, maissi, auringonkukka) ja linnuille tarkoitetut siemenet (varsinkin auringonkukka) sekä ulkomailta tuodut koriste- ja muiden kasvien taimet ja siemenet.


Haitat

Kummankin pallonpuoliskon lauhkeiden vyöhykkeiden Suomea lauhemmissa osissa viherrevonhäntä on jokseenkin kaikkialla lukuisia viljelykasveja kiusaavan rikkaruohon maineessa. Vaikka laji onkin yksivuotinen, se voi kasvaa niin korkeaksi, että jopa auringonkukka ja maissi voivat kärsiä sen läsnäolosta. Erityisen suuria viherrevonhännän aiheuttamia satotappioita on mitattu soija-, maissi-, puuvilla-, sokerijuurikas-, durra- ja vihannesviljelmillä. Isoimmat yksilöt tuottavat jopa puoli miljoonaa siementä, joten aineksia säilyä pellossa ja levitä uusiinkin vaikkapa maatalouskoneiden välityksellä on kosolti.

Viherrevonhäntä voi kumuloida versoihinsa karjalle myrkyllisiä määriä nitraatteja ja aiheuttaa joissakin ihmisissä siitepölyallergiaa.


Torjuntakeinot

Viherrevonhäntää voi torjua tehokkaasti monillakin eri rikkakasvihävitteillä, mutta lajista on kyllä kehittynyt useillekin niistä resistenttejä kantoja.

Suomessa viherrevonhäntä ei ole ainakaan vielä pystynyt nousemaan merkittäväksi viljelysten rikkakasviksi, mutta mahdollinen ilmaston lämpeneminen saattaa siitä täälläkin tehdä moisen varmistamalla runsaamman siementuoton entistä useammissa lajin saapumistapauksissa. Saapumista voidaan vähentää erityisesti linnuille tarkoitettujen tuontisiementen puhtausvaatimuksia tiukentamalla.


Lisätiedot

CABI: Invasive Species Compendium: Solidago gigantea (giant goldenrod)

Hyvönen, T., Ramula, S. & Bastiaans, L. 2014: Crop–weed competition rather than temperature limits the population establishment of two annual C₄ weeds at the edge of their northern range. – Weed Res. 54(3): 245–255. DOI: 10.1111/wre.12075

Weaver, S.E. & McWilliams, E.L. 1980: The biology of Canadian weeds. 44. Amaranthus retroflexus L., A. powellii S. Wats. and A. hybridus L. – Canad. J. Pl. Sci. 60(4): 1215–1234. https://doi.org/10.4141/cjps80-175


Tarkastele lajia Laji.fi-sivustolla
Yleiskielinen nimi: viherrevonhäntä
Tieteellinen nimi: Amaranthus retroflexus
Vakiintuneisuus: Satunnainen

Havaintokartta