VuorivaahteraVieraslaji

Acer pseudoplatanus

Vieraslajiluokittelusta

Kansallisesti haitalliseksi säädetty vieraslaji (Kansallinen vieraslajiluettelo)

Vuorivaahtera on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Haitallista vieraslajia ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.


Yleiskuvaus

Vuorivaahtera on vaahteroiden sukuun kuuluva kesävihanta, yksikotinen, juurivesaton lehtipuu, joka kasvaa Keski-Euroopassa kookkaaksi leveälatvuksiseksi puuksi. Vuorivaahtera on kotoisin Euroopasta, jossa se on yleisimpiä vaahteralajeja. Vuorivaahtera on Euroopassa suosittu kaupunkien koristepuu, joten sitä on koristekasvina levitetty monille uusille alueille. Uudelle alueelle kotiuduttuaan se jatkaa leviämistä lähialueelle lenninsiivellisten siementensä avulla. Vuorivaahteraa tavataan toistaiseksi Suomessa vain muutamissa paikoissa. Sillä on voimakasta leviämispotentiaalia etenkin Etelä-Suomessa, koska ilmasto on sille siellä sopiva ja se tuottaa runsaasti siementaimia. Vuorivaahtera kilpailee muiden puiden ja pensaiden kanssa tehokkaasti ja voi syrjäyttää alkuperäistä lajistoa. Vuorivaahtera on luokiteltu kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä lajin leviämisen estämiseksi. 


Tunnistaminen

Nuoren vuorivaahteran puunrunko on harmaa ja sileä. Vanhempana kaarna alkaa hilseillä, jolloin se muuttuu harmaan ja punaruskean kirjavaksi. Parhaiten vuorivaahteran erottaa metsävaahterasta (Acer platanoides) monikukkaisen riippuvan, terttumaisen kukinnon perusteella. Se kukkii myöhemmin kuin metsävaahtera, vasta lehtien puhjettua. Syksyllä kypsyvät siemenet ovat pareittain ja niiden leviämistä auttavat 20–40 mm pitkät lenninsiivet. Viisiliuskaiset lehdet ovat tummanvihreät, joskus punertavat ja syksyn tullen ne muuttuvat keltaisiksi. Lehdettömänäkin vuorivaahtera on helppo tunnistaa vihreinä säilyvistä kasvusilmuistaan. 


Alkuperä ja yleislevinneisyys

Vuorivaahtera on kotoisin etelämpää Euroopasta, jossa se on yleisimpiä vaahteralajeja. Sitä kasvaa alkuperäisenä Keski-Euroopassa Ranskasta ja Tanskasta Ukrainaan ja Kaukasukselle ulottuvalla alueella. Se on alkuperäinen myös Etelä-Euroopan vuoristoissa Pyreneillä, Apenniineilla ja Balkanilla. Viime jääkauden päättymisestä lähtien se on jatkanut leviämistään yhä laajemmalle alueelle Euroopassa. 

Luontaisen leviämisalueensa ulkopuolelle mm. Suomeen ja Norjaan laji on tuotu puutarhakasviksi. Sen leviäminen on voimakkainta mereisimmissä osissa, mm. Norjan rannikkoseuduilla. 

Suomessa vuorivaahtera on harvinainen ja eteläinen koristepuu, mutta sitä kasvaa myös viljelykarkulaisena Ahvenanmaalla ja muualla eteläisessä Suomessa. 


Haitat

Vuorivaahtera kilpailee elintilasta muiden puiden ja pensaiden kanssa tehokkaasti. Ruotsissa sitä pidetäänkin uhkana ja kilpailijana alkuperäiselle lehtipuulajistolle. Norjassa sen on jo havaittu syrjäyttävän alkuperäisten lehtimetsien lajistoa. Vuorivaahteran siemenellinen lisääntyminen on erittäin tehokasta. Hyvin itävät siemenet leviävät lenninsiipiensä avulla helposti uusille kasvupaikoille. Taimet sietävät pitkäaikaista ja voimakasta varjostusta, mikä mahdollistaa alikasvuston muodostumisen myös tiheään ja varjoisaan metsään. Vuorivaahtera on nopeakasvuinen ja sen lehdet myös varjostavat voimakkaasti. Pudonneet lehdet saattavat kertyä tiheäksi, muiden kasvien kehitykseen vaikuttavaksi karikekerrokseksi, sillä lajin pohjoisimmilla kasvupaikoilla lehdet eivät ehdi täysin maatua ennen seuraavaa kevättä. 

Muutamalla rannikkoalueiden saarilla mm. Satakunnassa ja Uudellamaalla vuorivaahteran on havaittu tuottavan runsaasti siementaimia ja leviävän metsäkasvillisuudessa, joten sitä voidaan pitää varteenotettavana uhkana myös Suomessa. Ilmastonmuutos saattaa lisätä vuorivaahteran kilpailuetua etenkin sen levinneisyysalueen pohjoisosissa. Erityisen voimakas kilpailija se on mereisimmillä alueilla. 


Torjuntakeinot

Nuoret taimet voi kitkeä maasta juurineen. Jo puumaisiksi kasvaneet yksilöt voi torjua kaatamalla ne ja poistamalla jäljelle jääneen kannon sekä juuriston maasta. Jätteiden käsittelyssä on huolehdittava, ettei kasvinosia tai siemeniä, joista vuorivaahtera voi lähteä kasvuun, pääse leviämään luontoon.   


Mitä minä voin tehdä?

Koska laji on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Älä osta tai kasvata tätä haitallista vieraslajia. Vuorivaahteran tilaaminen myös nettikaupoista on kielletty. Vuorivaahteraa ei saa luovuttaa eteenpäin. Hävitä vieraslajit puutarhastasi ja käsittele puutarhajäte niin, ettei itämiskykyisiä siemeniä tai kasvinosia voi säilyä. Huolehdi ettei laji leviä myöskään maa-aineksen mukana. Omassa puutarhassa kannattaa suosia kotimaisia tai heikosti leviäviä kasveja.

Ammattimaisella toimijalla on velvollisuus estää vuorivaahteran sekä sen siementen ja kasvinosien leviäminen hallinnassaan olevan alueen ulkopuolelle esimerkiksi mullan, maa-aineksen ja muiden kasvien mukana.


Lisätiedot

Ryttäri, T., Väre, H.  2014.  Puuvartiset kasvit vieraslajeina. Abstract: The invasive woody species in Finland. Sorbifolia 45 (4): 161-174.

Mustila. Kasvit. Acer Pseudoplatanus.

NOBANIS-tietokanta. Vuorivaahtera.


Kuvaustekstin laatijat

Luke 2023.

Tarkastele lajia Laji.fi-sivustolla
Yleiskielinen nimi: vuorivaahtera
Tieteellinen nimi: Acer pseudoplatanus
Vakiintuneisuus: Vakiintunut

  • Kansallisesti haitalliseksi säädetty vieraslaji (Kansallinen vieraslajiluettelo) (VN 704/2019, VN 912/2023)
Havaintokartta