PiennarmataraVieraslaji

Galium ×pomeranicum

Yleiskuvaus

Piennarmatara on Suomen alkuperäislajistoon kuuluvan keltamataran (Galium verum) ja vieraslajiksi luokitellun paimenmataran (Galium album) risteymä. Keltamataran kukinto on kirkkaankeltainen ja paimenmataran valkoinen, joten piennarmataran tunnistaa helpoiten sen haaleankeltaisesta kukinnosta. 

Puhtaan keltamataran tuntomerkkeinä pidetään voimakkaan keltaisia tuoksuvia kukkia, kapean neulasmaisia lehtiä ja vain tyvestään nelisärmäistä vartta. Usein populaatioissa on kuitenkin keltaisen eri sävyjä paimenmataran suuntaan tapahtuvan takaisinristeytymisen seurauksena.


Alkuperä ja yleislevinneisyys

Paimenmatara on kotoisin Euraasiasta. Pohjois-Eurooppaan se on levinnyt ihmisen mukana. Leviäminen Suomeen on tapahtunut heinänsiemenen mukana kaakosta ja idästä. Maassamme se on alkanut yleistyä 1800-luvun lopulla ja nykyään sitä kasvaa Lapissa asti. Eteläisessä ja itäisessä Suomessa paimenmatara on erittäin yleinen ja runsaana sitä tavataan Oulun korkeudelle asti. Kasvusijaa se on vallannut itselleen ketojen ja niittyjen lisäksi tien- ja radanvarsilta, pientareilta, nurmikoilta, kallioilta sekä myös metsistä.


Levinneisyys Suomessa

Piennarmataraa esiintyy paitsi molempien kantalajiensa seurassa, niin myös itsenäisesti. Sitä kasvaa yleisenä Etelä-Suomessa ja havaintoja siitä on aina Lappia myöten. Usein risteymäpopulaatioita ilmoitetaan aitoina keltamataroina.


Haitat

Piennarmatara takaisinristeytyy vain paimenmataran kanssa, jolloin keltamataran ominaisuudet häviävät vähitellen. Puhdas keltamatara onkin suurimmasta osasta Manner-Suomea nykyisin jo hävinnyt tai häviämässä ja se luokitellaan uhanalaisuudeltaan vaarantuneeksi. Aitoa keltamataraa on vielä jäljellä lähinnä saaristossa niillä alueilla, joilla paimen- tai piennarmataraa ei kasva. Etenkin ulkosaariston nummilla, kallioilla ja hiekkarannoilla keltamatara on vielä saanut kasvaa rauhassa ilman risteytymisuhkaa.


Torjuntakeinot

Manner-Suomessa paimen- ja piennarmatarasta on jo mahdotonta päästä enää eroon. Sen sijaan ulkosaaristossa tulisi kiinnittää erityistä huomiota sinne leviäviin paimen- ja piennarmataraesiintymiin, jotka tulee hävittää heti havaittaessa. Näiden tulokasmataroiden leviäminen ulkosaaristoon lienee vielä mahdollista estää, tai ainakin sitä voidaan hidastaa.


Mitä minä voin tehdä?

Korvaa piennarmataraistutukset jollakin muulla lajilla, kuten esimerkiksi kotoperäisellä keltamataralla. 


Lisätiedot

Paimenmataran lajikortti: https://vieraslajit.fi/lajit/MX.39293

Jalas, J. 1980: Galium verum - keltamatara ja Galium album - paimenmatara. Teoksessa: Jalas, J. (toim.). Suuri Kasvikirja III. S. 620-625. Otava, Helsinki.

Ryttäri, T. & Väre, H. 2012: Keltamatara - Galium verum. Teoksessa: Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen, R. (toim.). Suomen uhanalaiset kasvit. S. 190-192. Tammi, Helsinki.


Tarkastele lajia Laji.fi-sivustolla
Yleiskielinen nimi: piennarmatara
Tieteellinen nimi: Galium ×pomeranicum
Vakiintuneisuus: Vakiintunut

Havaintokartta