Raunioyrtit ovat monivuotisia, kookkaita, tiheä- ja karheakarvaisia lemmikkikasveja. Niiden sinipunaiset, siniset tai kellanvalkoiset kukat ovat suppilomaisia. Rohtoraunioyrtille on tyypillistä lehtien johteisuus. Kukkien värin mukaan se jaetaan kahdeksi muunnokseksi, joista toisen kukat ovat tumman sinipunaisia (var. officinale) ja toisen kellanvalkoisia (var. bohemicum).
Rohtoraunioyrtti on kotoisin Keski- ja Etelä-Euroopasta. Suomessa se on vanha, jo 1600-luvulta lähtien viljelty rohdos- ja koristekasvi, joka on usein villiytynyt. Sitä kasvaa yleisesti jäänteenä ihmisvaikutteisilla paikoilla, kuten entisten talonpaikkojen luona ja joutomailla. Mutta paikoin se on levinnyt myös luonnontilaisempaan kasvillisuuteen, etenkin joenvarsien luhtaisille rannoille ja suurruohostoihin. Paikoin raunioyrtit ovat runsastuneet teiden varsilla.
Raunioyrtit – varsinkin rohto- ja ruotsinraunioyrtti – levittäytyvät laajoiksi kasvustoiksi, joiden leviämistä on vaikea rajoittaa etenkin kosteilla ja tuoreilla kasvupaikoilla; ojissa, kosteilla niityillä ja rannoilla.
Torjuntatoimiin kannattaa ryhtyä ainakin niissä tilanteissa, joissa raunioyrtit uhkaavat erityisen arvokkaita luontotyyppejä tai suojelualueita.