Valkohäntäkauris (valkohäntäpeura)Vieraslaji

Odocoileus virginianus

Yleiskuvaus

Valkohäntäkauris (valkohäntäpeura)  on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva, keskikokoinen hirvieläin, joka on tuotu 1930-luvulla Suomeen riistaeläimeksi. Valkohäntäkauris viihtyy erityisesti viljelysten läheisyydessä olevissa rehevissä metsissä ja peltojen laitamilla. Kesällä valkohäntäkauriit syövät ruohoja, heiniä, varpuja sekä puiden ja pensaiden lehtiä. Keväisin ja syksyisin niille maistuvat myös viljojen oraat ja talvisin varpujen lisäksi myös puiden oksat. Lisäksi talviruokinnalla on vaikutusta niiden selviytymiseen talvesta.

Valkohäntäkaurista kutsutaan myös valkohäntäpeuraksi ja tämä lajinimi on käytössä metsästyslainsäädännössä.


Tunnistaminen

Valkohäntäkauris sijoittuu selvästi omaan kokoluokkaansa hirven (Alces alces) ja pienempien hirvieläinten (täpläkauriin eli kuusipeuran (Dama dama) ja metsäkauriin (Capreolus capreolus) väliin: säkäkorkeus 90–115 cm, ruumiin pituus 150–180 cm. Pukki on voimakasrakenteinen ja hartiakas (paino yleensä 90-150 kg), mutta silti ketterä. Pienempikokoinen naaras (paino 60-90 kg) on urosta sirompi ja liikkeissään kevyempi. Valkohäntäkauriin sorkan pituus on 7–12 cm (metsäkauriilla usein selvästi alle 6 cm) (täällä lisäohjeita jälkien tunnistamiseen). Lajin hyvä tuntomerkki on pitkähkö alta valkea häntä, jonka eläin nostaa häirittynä varoitussignaaliksi.

Häntä on päältä tumma. Metsäkauriilla on valkoinen peräpeili, jota ei pidä erehtyä luulemaan valkohäntäkauriin hännäksi. Metsäkauriin häntä on vain pieni töpö. Myös sarvien muotoon kannattaa kiinnittää huomiota. Vanhalla valkohäntäkauriilla sarvet ovat leveät ja haaroittuvat, kun taas metsäkauriilla ne ovat pystyt ja haaroittuvat vain vähän. Valkohäntäkauriin voi sekoittaa myös täpläkauriiseen. Sen turkki on kesällä täplikäs, mutta talvella yksivärinen harmaanruskea. Sarvet ovat vanhalla uroksella leveät ja lapiomaiset. Sen häntä on musta päältä ja valkoinen alta kuten valkohäntäkauriilla. Häntä on kuitenkin kapeampi ja valkoinen mustareunainen peräpeili muodostaa ’hevosenkenkäkuvion’ hännän molemmin puolin.

Vertaile valkohäntäkaurista metsäkauriiseen vieraslajien tunnistamista käsittelevässä pinkassa Pinkka-verkko-oppimisympäristössä.


Alkuperä ja yleislevinneisyys

Suomen valkohäntäkauriit on peräisin Pohjois-Amerikasta, mistä muutamia yksilöitä tuotiin Vesilahdelle Laukon kartanon maille perustettuun tarhaan 1930-luvulla. Luonnonvarainen kanta sai alkunsa vuonna 1938 tarhasta karanneista yksilöistä. Lajin nykyinen levinneisyysalue (pääasiassa Kalajoki-Kitee akselin lounaispuoli) painottuu lounaiseen Suomeen kannan harventuessa itään ja pohjoiseen mentäessä. Tiheimmät kannat ovat Uudellamaalla, Satakunnassa, Varsinais-Suomessa ja Etelä-Hämeessä.

Valkohäntäkauriin kannat ovat olleet kasvussa 1990-luvulta lähtien. Viimeisimpien arvioiden mukaan kasvu on nyt pysähtynyt ja Suomessa oli talvella 2021–2022 noin 109 000 valkohäntäpeuraa (95 % luottamusväli 99 000–119 000).


Haitat

Valkohäntäkauris voi aiheuttaa satovahinkoja maataloudelle sekä vahinkoa kasvillisuudelle erityisesti pihoissa, kasvimailla ja istutuksilla. Lisäksi on noussut esille valkohäntäkauriin laidunnuksen aiheuttamat haitat puuntaimien, varpujen sekä kukkakasvien uudistumiselle. Suurin haitta on kuitenkin todennäköisesti lukuisat kolarit, joita valkohäntäkauris aiheuttaa. Valkohäntäpeura levittää myös puutiaisia (punkkeja) ja edesauttaa näin borrelioosin sekä puutiaisaivokuumeen leviämistä.


Torjuntakeinot

Valkohäntäkauriin paikallisesti aiheuttamia haittoja voidaan vähentää rajoittamalla kantaa metsästyksellä. Metsästyslain mukaisesti valkohäntäkauris on riistalaji, jonka metsästys edellyttää pyyntilupaa. Pyyntiluvat myöntää Suomen riistakeskus. Pyyntiluvan nojalla metsästetystä hirvieläimestä on tehtävä saalisilmoitus Suomen riistakeskukselle. Tämä tieto on tärkeää mm. valkohäntäkauriin kannan arvioimiseksi. Vieraslajilain mukainen vieraslajin ympäristöön päästämisen kielto ei koske vierasperäisen riistaeläimen, kuten valkohäntäkauriin, luontoon laskemista (metsästyslaki (615/1993) 42 §). Vierasperäisen riistaeläimen tuonti ja luontoon laskeminen edellyttää aina Suomen riistakeskuksen lupaa.

Ruokintapaikkojen sijoittaminen kauemmas teistä voisi auttaa kolarien vähentämisessä. Lisäksi viljelyksiä voi suojella valkohäntäkauriin aiheuttamilta tuhoilta aitaamalla sekä pelottimilla.


Mitä minä voin tehdä?

Ilmoita valkohäntäkaurishavaintosi vieraslajinisäkkäiden ilmoituslomakkeella.


Lisätiedot

Ahokas, H. 2021. Vieraslajikauriit, voimakas kasvillisuuden valintatekijä. Lutukka 1/2021: 42–46

Aikio, S. & Pusenius, J. 2022. Valkohäntäpeurakanta talvella 2021–2022: Arvio Suomen valkohäntäpeurakannan koosta ja rakenteesta sekä kuvaus kanta-arvion laskentamenetelmistä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 26/2022

Gallina, S. & Lopez Arevalo, H. 2016. Odocoileus virginianus. The IUCN Red List of Threatened Species 2016: e.T42394A22162580

Kunttu, P., Mussaari, M. & Ryttäri, T. 2021. Kauriiden vaikutus luonnonkasveihin. Mitä tiedetään? Lutukka 2/2021:92–112.

Luke.fi: Valkohäntäpeurakannan seuranta

Riistakolmiot.fi: Valkohäntäpeura

Riistahavainnot.fi: Ajankohtaista sorkkaeläimistä

Riista.fi: Hirvieläinten tunnistustaulu


Kuvaustekstin laatijat

Jukka Rintala (Luke),  Tuomas Kukko (Luke) 2017, Kaarina Kauhala (Luke) 2018 ja 2021.

Tarkastele lajia Laji.fi-sivustolla
Yleiskielinen nimi: valkohäntäkauris
Tieteellinen nimi: Odocoileus virginianus
Vakiintuneisuus: Vakiintunut

Havaintokartta