KoukkuvesikirppuVieraslaji

Cercopagis pengoi

Yleiskuvaus

Koukkuvesikirppu on suhteellisen suurikokoinen planktonäyriäinen, peräpiikkeineen jopa 1 cm mittainen, joten sen voi havaita myös paljaalla silmällä. Läpikuultavasta eläimestä voi erottaa tumman suurehkon silmän ja selkäpuolella olevan pitkänomaisen sikiöontelon, jonka sisällä voi olla kehittyviä poikasia tai 1-2 pyöreää tummaa lepomunaa.  Sillä on monta paria raajoja joista ensimmäinen jalkapari on huomattavasti seuraavia jalkapareja tukevampi ja pidempi. Huomattavin tuntomerkki on erittäin pitkä peräpiikki, jossa on koukkumainen mutka. Suvussa on useita samannäköisiä lajeja, jotka kaikki esiintyvät Kaspianmeren alueella, mutta mikään muu niistä ei ole levinnyt alkuperäalueensa ulkopuolelle. Itämeressä esiintyy kaksi muuta kookasta petovesikirppulajia, Bythotrephes longimanus ja Leptodora kindtii. Jälkimmäinen on vielä paljon läpikuultavampi kuin koukkuvesikirppu, sitä tuskin erottaa vedestä, eikä sillä ole peräpiikkiä. Bythotrephes esiintyy lähinnä järvissä ja sitä on vain satunnaisesti havaittu Itämeren vähäsuolaisimmissa osissa. Se on hentoa koukkuvesikirppua selvästi rotevampi, sen piikki on suora eikä suhteellisesti niin pitkä kuin koukkuvesikirpulla.


Alkuperä ja yleislevinneisyys

Koukkuvesikirppu on kotoisin Kaspianmeren alueelta, mistä se on levinnyt Itämereen todennäköisesti laivojen painolastivesien mukana. Se havaittiin ensimmäisen kerran Riianlahdella ja Suomenlahdella vuonna 1992, minkä jälkeen se on levinnyt miltei koko Itämeren alueelle pohjoista Perämerta lukuun ottamatta. Suurimmat tiheydet on havaittu itäiseltä Suomenlahdelta, Riianlahdelta ja Gdanskinlahdelta. Laji on levinnyt Itämerestä edelleen Pohjois-Amerikan suuriin järviin, missä se on muodostunut suureksi ongelmaksi. Painolastivesissä kulkeutumisen lisäksi eläimet voivat siirtyä vesistöstä toiseen myös puhdistamattomien kalastusvälineiden mukana.

Koukkuvesikirppua tavataan Itämeren planktonissa vain lämpimän veden aikaan loppukesällä ja syksyllä.  Muun ajan vuodesta se viettää pohjalla lepomunina. Laji lisääntyy partenogeneettisesti, eli naaraat pystyvät lisääntymään ilman hedelmöitystä, minkä takia populaatioiden yksilömäärät voivat suotuisissa olosuhteissa kasvaa nopeasti. Koukkuvesikirppu on murtovesilaji, mutta se sietää myös makeaa vettä. Tosin Suomen järviin leviäminen ei ole todennäköistä niiden alhaisen elektrolyyttipitoisuuden vuoksi.


Haitat

Koukkuvesikirppu on peto, joka saalistaa muuta eläinplanktonia. Esimerkiksi itäisellä Suomenlahdella ja Riianlahdella koukkuvesikirpulla on ollut vaikutusta alkuperäisiin eläinplanktonyhteisöihin. Se kilpailee kalojen kanssa eläinplanktonravinnosta, mutta toisaalta silakka ja muut planktonia ravintonaan käyttävät kalat voivat käyttää sitä ravinnokseen. Koukkuvesikirpusta on haittaa kalastukselle koska runsaana esiintyessään koukkuvesikirput limoittavat verkkoja ja muita pyydyksiä, joihin ne takertuvat koukkumaisesta peräpiikistään.

Koukkuvesikirppu on listattu maailman sadan pahimman vieraslajin joukkoon maailmanlaajuisessa haitallisten vieraslajien tietokannassa (Global Invasive Species database). Amerikan suurilla järvillä koukkuvesikirpu on muuttanut pelagiaalin ravintoverkon toimintaa.


Torjuntakeinot

Lajia ei voida enää hävittää, eikä sen aiheuttamina haittoja voida ehkäistä.  Koukkuvesikirpun ja muiden samankaltaisten lajien leviämistä voidaan yrittää estää kansainvälisillä sopimuksilla. Kansainvälisen merenkulkujärjestö IMOn painolastivesiyleissopimuksen tavoitteena on estää vieraslajien leviäminen alusten painolastivesien mukana satamasta toiseen. Se määrittelee vaatimukset painolastivesien käsittelylle. Ongelmallista on että toistaiseksi ei ole kehitetty tarpeeksi tehokasta, turvallista ja kohtuuhintaista menetelmää, jolla varmasti päästäisiin eroon kaikista vieraslajien elinmuodoista. Esimerkiksi koukkuvesikirpun lepomunat voivat selvitä kuoriutumiskykyisinä nykyisin käytössä olevista painolastiveden käsittelymenetelmistä. Tästä esimerkkinä ovat Pohjois-Amerikan suuret järvet, joihin laji levisi silloin kun siellä jo olivat käytössä painolastivesien käsittelymääräykset.  Koukkuvesikirpun selviytymistä Suomen järvissä on kokeellisesti tutkittu, ja havaintojen perusteella on epätodennäköistä että laji pystyisi elämään ja lisääntymään Suomen järvissä, syynä järviemme alhainen elektrolyyttipitoisuus.  Pohjois-Amerikassa kehotetaan veneilijöitä ja kalastajia puhdistamaan välineensä ennen kuin niitä siirretään vesialueelta/järveltä toiseen.


Lisätiedot

Lahdes, E. O. &  Karjala, L. A. (2007): Implications of water ionic composition for invasion of euryhaline species in inland waters – an experimental study with Cercopagis pengoi from the Northern Baltic Sea. Aquatic Invasions 2 (4) 422-430.

http://www.in.gov/dnr/files/spiny_and_fishhook_water_flea.pdf

http://el.erdc.usace.army.mil/ansrp/cercopagis_pengoi.pdf

Painolastivesiyleissopimus:

http://www.imo.org/en/OurWork/Environment/BallastWaterManagement/Pages/Default.aspx

http://www.helcom.fi/helcom-at-work/groups/maritime/tg-ballast/


Kuvaustekstin laatijat

Tarja Katajisto, Maiju Lehtiniemi, Outi Setälä (SYKE)

Tarkastele lajia Laji.fi-sivustolla
Yleiskielinen nimi: koukkuvesikirppu
Tieteellinen nimi: Cercopagis pengoi
Vakiintuneisuus: Vakiintunut

Havaintokartta