Perunan a-virus

Perunakasvustoissa oireita aiheuttavat virukset A, M, S, Y ja X ovat olleet merkittäviä satotappioiden aiheuttaja Suomessa ruoka- ja tärkkelysperunalla 1990-luvulle asti. Virustaudit leviävät oireettomina siemenperunoissa ja perunapellossa ne siirtyvät herkästi kasvista toiseen joko hoitotöiden tai hyönteisten välityksellä. Määrätietoinen perunan lisäysmateriaalin puhdistaminen virustaudeista aloitettiin Suomessa 1976 ja 1990-luvulle tultaessa useimmat virukset oli onnistuttu hävittämään perunan siementuotannosta. Näillä perunan viruksilla ei ole Suomessa muita isäntäkasveja, joilla olisi merkitystä virusten säilymiselle talven yli. Terveen siemenaineiston ansiosta Suomessa perunan ammattimaisessa tuotannossa ei juuri esiinny A-, M-, S- ja X-viruksia. Y-viruskin on hyvin harvinainen sertifioiduissa siemenperunoissa mutta sitä löytyy vielä melko yleisesti tuotantopelloilta ja kotipuutarhoista, joilla käytetään vanhaa itse lisättyä siementä.

Virustautien oireet ilmenevät perunan lehdissä keltakirjona, kurttuisuutena, kuoliolaikkuina ja näiden yhdistelminä. Pahasti virustautiset kasvit jäävät kitukasvuisiksi. Oireiden ilmiasu ja voimakkuus riippuu perunalajikkeesta, perunan iästä, virusten määrästä, viruslajista, virusrodusta ja kasvuoloista. Aiemmin samassa kasvissa saattoi esiintyä samanaikaisesti useampia eri viruksia, mikä lisäsi erilaisten oireiden kirjoa. Nykyisin virusoireiden aiheuttaja on todennäköisimmin perunan Y-virus. Eri viruslajien tunnistaminen perunalta oireiden perusteella on kuitenkin mahdotonta. Kasvintarkastuksessa viruslajit osoitetaan yleisimmin virusten vasta-aineisiin perustuvilla laboratoriotesteillä tai herkemmillä DNA-perusteisilla tunnistusmenetelmillä.

Virustauteja arvellaan esiintyneen perunalla Euroopassa siitä lähtien kun perunaa on alettu viljellä. Suomessa perunan virustauteihin alettiin kiinnittää huomiota 1920-luvun jälkipuoliskolla, jolloin meille tuotiin paljon uusia perunalajikkeita Keski-Euroopasta perunasyövän kestävyyden parantamiseksi. Tuolloin puhuttiin perunan mosaiikkitaudeista. Virustaudit romahduttivat Suomessa tuolloin yleisesti viljeltyjen lajikkeiden sadot ja muutamissa lajikkeissa virusoireita todettiin miltei kaikissa yksilöissä. Perunalla esiintyviä viruksia opittiin tunnistamaan 1930-luvun alkupuolella. Eri virusten esiintymisestä Suomessa on tietoa 1950-luvun puolivälistä alkaen, jolloin vasta-aineisiin perustuvia virusten tunnistusmenetelmiä saatiin käyttöön. Perunan A-virus on kuvattu vuonna 1932. Suomessa A-virus on todettu perunoista 1960-luvulla testikasvimenetelmällä, jolloin sitä oli noin 4 %:ssa tutkituista perunaeristä. Vasta-ainetestien mukaan A-virus on ollut 1970-luvun puolivälistä lähtien melko harvinainen. Kuitenkin vuosina 2005 ja 2006 A-virus yleistyi siemenperunaviljelyksillä, mutta aivan viime vuosina sitä ei ole enää löytynyt.

Yksin esiintyessään A-virus aiheuttaa perunassa tavallisesti melko lieviä kasvusto-oireita tai se voi jäädä kokonaan oireettomaksi. Myös satotappiot ovat normaalisti verrattain pieniä, 2–15 % luokkaa. Nykyisin A-viruksesta ei ole haittaa, jos käytetään sertifioitua siemenperunaa.

Virustauteja torjutaan käyttämällä tervettä siemenperunaa.

A-virus ei ole kasvinterveyden suojelemisesta annetun lain (702/2003) tarkoittama varallinen kasvintuhooja, joten lakisääteistä ilmoitusvelvollisuutta taudin esiintymisestä ei ole. Kotipuutarhoissa virustautiset perunat kannattaa poistaa ja hävittää oireiden ilmaannuttua, jottei tauti leviä viereisiin kasveihin. Jos sairastuneissa perunoissa on syöntikokoisia mukuloita, ne voi käyttää normaalisti ravinnoksi.

Ranta, H. 2014. Onko Y-virus saatu hallintaan siemenperunantuotannossa? Maaseudun tiede 2/2014