Kääpiökasvuviroosia (aiemmin vehnän kääpiökasvuvirus) esiintyy kaikilla viljalajeilla ja se leviää tuomikirvojen välityksellä. Kääpiökasvuviroosia esiintyy niinä vuosina, joina talvehtineita kirvoja on paljon
Kaura on viroosille alttein ja sillä viroosi aiheuttaa lehtien punertumista ja kasvin jäämisen matalaksi ja kahuröyhyiseksi. Ohralla ja vehnällä viroosi aiheuttaa lehtien kellastumista ja kasvit jäävät kääpiöiviksi. Syysvehnän tartunta syksyllä heikentää talvehtimista.
Viroosi säilyy luonnonvaraisissa ja viljellyissä heinissä, joista se leviää tuomikirvojen välityksellä viljoihin. Viroosia esiintyy enemmän nurmien ympäröimillä lohkoilla tai jos pellolla on paljon juolavehnää, joka on viruksen väli-isäntä.
Aikainen tartunta voi estää kauralla röyhylletulon kokonaan ja aiheuttaa näin satotappioita. Tuhot ovat suuria vain niinä vuosina, joina kirvoja on paljon jo viljojen orasvaiheessa.
Tärkeintä on kirvojen tarkkailu keväällä ja ennakointi kasvukauden tuomikirvaennusteen mukaan. Kirvojen kemiallinen torjunta kasvustossa tehdään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tarpeen mukaan. Myöhäinen viroositartunta korrenkasvun lopussa ei enää aiheuta vakavia tuhoja ja ei siten tarvitse torjuntaa.
Lisätietoa kasvukaudella saat Luken Maatalousinfon kasvinterveyden ajankohtaistiedotteista.
Kalle Ohralahti (Luke)