Kauran lehtilaikkuVieraslaji

Pyrenophora chaetomioides

Yleiskuvaus

Pyrenophora chaetomioides-sienen aiheuttama kauranlehtilaikku on yleisimpiä kauran tauteja Suomessa. Nimensä mukaan taudinaiheuttaja vioittaa kauran lehtiä ja vähentää yhteyttävää lehtialaa. Tautia esiintyy vähäisessä määrin useimmilla kaurapelloilla, mutta melko harvoin tautia esiintyy niin runsaana, että se aiheuttaisi merkittäviä satotappioita. Suomessa tehdyissä tautikartoituksissa kauranlehtilaikkua on löytynyt noin 60%:lla tutkituista pelloista. Kauranlehtilaikkutauti ei iskeydy muihin viljalajeihin kuin kauraan, mutta sitä voi esiintyä muilla heinäkasveilla.


Tunnistaminen

Kauranlehtilaikun ensimmäiset oireet näkyvät pian orastumisen jälkeen tummina tai punertavan ruskeina kuoliolaikkuina ensimmäisissä kasvulehdissä, mikäli tartunta on peräisin siemenestä. Ankara siementartunta voi johtaa oraiden kuolemaan. Kesän edetessä tauti leviää siemenperäisistä laikuista tai satojätteistä ylempiin lehtikerroksiin. Lehtiin ilmaantuu aluksi pistemäisiä punaruskeita laikkuja, jotka laajenevat vaihtelevan muotoisiksi ja kokoisiksi kellertävän punaruskeiksi kuolioalueiksi lehdissä. Tartunnan alkuvaiheessa oireet ovat joskus hyvin samankaltaisia kuin bakteeriperäisen kehälaikun oireet. Sateisina vuosina tauti voi levitä röyhylletulovaiheessa hyvin nopeasti ja tuhota suuren osan lehdistä, jolloin sato alenee merkittävästi. Useimmiten lehtilaikut kuitenkin leviävät hitaasti ja jäävät kasvuston alimpiin lehtiin.


Alkuperä ja yleislevinneisyys

Kauranlehtilaikku ja sen aiheuttaja on kuvattu ensimmäisen kerran Italiassa 1889 nimellä Helminthosporium teres var. avenae-sativae, mutta 1900-luvun alussa taudinaiheuttajan nimeksi vakiintui H. avenae. Taudinaiheuttajan suvullinen aste, Pyrenophora chaetomioides löydettiin 1898. Tautia esiintyi 1900-luvun alkupuolella eri puolilla maailmaa alueilla, joilla kauran kylvöaika on viileähkö ja sateinen, kuten Kanadassa, Skotlannissa ja Tanskassa. Suomessa tauti mainitaan jo Liron ”Tuhosienet” kirjassa 1917, mutta taudin yleisyydestä ei ole tarkempaa tietoa. Suomessa tautiin on ensimmäisen kerran kiinnitetty huomioita 1968, jolloin sitä ilmaantui melko runsaasti senaikaisen Valtion Siementarkastuslaitoksen koekentälle. Seuraavana talvena tehdyissä siemenanalyyseissä taudin tartuttamia kauransiemeniä eri lajikkeissa oli 4–24%. Taudin esiintymistä Suomen kaurapelloilla kartoitettiin ensimmäisen kerran vuosina 1971–73. Tuolloin tautia löytyi koko kauranviljelyalueelta noin 60%:lla pelloista. Vuonna 2009 tehdyn vastaavan kartoituksen mukaan tauti oli kaurapelloilla yhtä yleinen kuin 1970-luvulla.


Haitat

Mikäli kylvösiemen on pahasti lehtilaikkutaudin tartuttamaa, kehittyvien oraiden kasvu hidastuu ja osa kasveista voi kuolla, jolloin kasvusto jää harvaksi ja aukkoiseksi. Myöhemmin kasvukaudella taudinaiheuttaja tuhoaa yhteyttävää lehtialaa ja satotappio on suhteessa tuhoutuneen lehtialan määrään. Taudista vakavasti kärsineessä kasvustossa jyvät jäävät pienikokoisiksi ja niiden käyttöarvo heikkenee.


Torjuntakeinot

Kauranlehtilaikku voidaan torjua tehokkaasti kylvösiemenen peittauksella. Tautiriskiä voidaan vähentää viljelemällä taudinkestäviä lajikkeita ja välttämällä kauran viljelyä liian usein samalla lohkolla.

Mitä minä voin tehdä?

Kauranlehtilaikku ei ole kasvinterveyden suojelemisesta annetun lain (702/2003) tarkoittama vaarallinen kasvitauti, joten sen esiintymisestä ei ole ilmoitusvelvollisuutta.

Kuvaustekstin laatijat

Asko Hannukkala (Luke )

Tarkastele lajia Laji.fi-sivustolla
Yleiskielinen nimi: kauran lehtilaikku
Tieteellinen nimi: Pyrenophora chaetomioides
Vakiintuneisuus: Vakiintunut

Havaintokartta