SydänmätäVieraslaji

Pythium ultimum

Yleiskuvaus

Sydänmädän aiheuttajat ovat maassa eläviä Globisporangium- ja Pythium-sukuisia munasieniä, jotka voivat kasvaa ja lisääntyä erilaisissa kasvinjätteissä. Sydänmädän aiheuttajilla on laaja kirjo erilaisia isäntäkasveja, ja ne aiheuttavat taimipoltetta sekä erilaisia tyvi- ja juuristotauteja viljellyillä kasveilla sekä luonnonkasveilla.

Viljellyistä kasveista juurikkaat ja erilaiset yksi- ja monivuotiset palkokasvit ovat herkkiä Pythium- ja Globisporangium-tartunnoille. (Aiemmin kaikki sydänmädän aiheuttajat luokiteltiin Pythium-suvun lajeiksi, mutta uusimmassa luokittelussa tavallisimmat sydänmädän aiheuttajat on siirretty Globisporangium-sukuun.) Perunan sydänmädän aiheuttajiksi mainitaan useimmiten Globisporangium ultimum (Trow) Uzuhashi, Tojo & Kakish. ja G. debaryanum (R. Hesse) Uzuhashi, Tojo & Kakish. Suomessa perunan sydänmätää aiheuttavaa munasienilajistoa ei ole koskaan tutkittu, joten eri lajien esiintymisestä ei ole tietoa.

Sydänmätä tarttuu kasveihin maasta. Tartuntalähteenä toimii maassa satojätteissä kasvava taudinaiheuttajien rihmasto tai maahan päätyneet pesäke- ja munaitiöt. Lämpimässä maassa satojätteistä tai itiöistä kasvava rihmasto hakeutuu korkkihuokosiin tai mukulan haavoihin ja tunkeutuu edelleen mukulan sisäosiin. Hyvin märissä oloissa itiöistä voi kehittyä myös uintikykyisiä parveiluitiöitä, jotka tartuttavat mukulat. Ihannelämpötila tartunnoille on 25–30 °C astetta. Alle 10 °C:n lämpötiloissa tartuntoja ei tapahdu.

Sairastuneissa mukuloissa kehittyy tautia ylläpitäviä pitkäikäisiä munaitiöitä. Osa maahan jääneistä munaitiöistä voi säilyä tartutuskykyisinä ainakin viisi vuotta. Munaitiöitä voi kulkeutua lohkolta toiselle koneisiin, työvälineisiin ja jalkineisiin tarttuneessa mullassa.  Myös tulvavedet ja tuulieroosio voivat kuljettaa munaitiöitä pitkiäkin matkoja lohkolta toiselle. Taudinaiheuttaja voi levitä myös siemenperunan mukana, mutta laajan isäntäkasvivalikoiman takia taudinaiheuttajan munaitiöitä lienee luonnostaan useimmissa peltomaissa.


Tunnistaminen

Sydänmätä vioittaa ainoastaan perunan mukuloita, ei juuria tai rönsyjä kuten punamätä. Vioitus alkaa kuoressa olevista vauriokohdista, mistä taudinaiheuttaja hakeutuu nopeasti mukulan sisäosiin. Mukulan pilaantuminen alkaa tavallisesti mukulan ytimestä johtojännekehän sisäpuolelta, eivätkä vakavatkaan oireet välttämättä näy päällepäin.

Halkaistussa mukulassa tyypillisesti johtojännekehän sisäpuolinen solukko on lasittunutta, kumimaista tai vetistynyttä, mutta kiinteää. Aluksi vioittunut malto on hieman vaaleampaa kuin terve, mutta myöhemmin se voi muuttua hieman punertavaksi. Lopulta sairas solukko tummuu, ja alue voi osittain onttoutua. Sairastuneen solukon ympärille muodostuu usein 1–3 mm levyinen tummanruskea tai miltei musta vyöhyke. Raja terveen ja mustuneen solukon välillä on hyvin selkeä ja terävärajainen. Joskus malto voi pilaantua läpeensä, jolloin vioitus on havaittavissa myös ulkopuolelta.

Sairastunut mukula säilyy pitkään normaalin näköisenä ja varsin kiinteänä, mutta voimakkaasti puristettaessa kuoren vauriokohdista voi tihkua kirkasta, joskus imelältä tuoksahtavaa nestettä. Sydänmädän tartuttamiin mukuloihin iskeytyy usein bakteereita tai kumimädän aiheuttaja (Dipodascus geotrichum), jotka viimeistelevät tuhon.


Alkuperä ja yleislevinneisyys

Perunan sydänmädän aiheuttamia tuhoja on kuvattu ensimmäisen kerran Kanadassa 1916 ja etenkin 1930-luvulla taudin aiheuttamista ongelmista on tietoja eri puolilta maailmaa. Suomessa sydänmädän esiintymisestä on hyvin niukasti tietoa. 1980-luvulla sydänmädän kerrotaan aiheuttaneen satunnaisesti merkittäviä tuhoja ruokaperunaerissä, jotka olivat pahasti kolhiutuneet noston yhteydessä. Etenkin 2010-luvulla perunaa on nostettu joinakin vuosina lämpimissä oloissa ja sydänmädän pilaamia mukuloita on tällöin esiintynyt verraten yleisesti.


Haitat

Kasvukaudella sydänmätä tartuttaa yleensä vain yksittäisiä mukuloita. Vakavia tuhoja voi aiheutua silloin, kun peruna nostetaan yli 20 asteen lämpötilassa kuivahkosta maasta. Tartuntavaaraa lisää mukuloiden kolhiutuminen noston ja sadonkäsittelyn yhteydessä. Lämpimissä oloissa sydänmädän aiheuttajat valtaavat mukulat hyvin nopeasti, jolloin kolhuinen sato voi pilaantua muutamassa päivässä.


Torjuntakeinot

Sydänmädän aiheuttajia esiintyy luontaisesti miltei kaikissa viljelymaissa. Siksi taudin hallinnassa on tärkeää estää taudinaiheuttajien lisääntyminen tuhoisalle tasolle. Tärkeää on myös yrittää estää niiden tunkeutuminen perunan mukuloihin sadonkorjuun ja käsittelyn aikana.

Riittävä, hyvin suunniteltu viljelykierto vähentää sydänmädän aiheuttajien määrää peltomaassa, mutta ei kokonaan poista tartuntariskiä. Erityisesti vihanneskasvit, sokerijuurikas ja palkokasvit voivat lisätä sydänmätäriskiä, joten ne eivät ole hyviä esikasveja perunalle. Viljakasveissa, heinissä ja ristikukkaisissa öljykasveissa sydänmädän aiheuttajat eivät lisäänny.

Siemenperuna ei ole ensisijainen sydänmädän tartuntalähde, mutta sairaassa siemenperunassa munaitiöitä päätyy maahan lisäämään tartuntavaaraa. Myös peltoon päätyvät sairastuneet satomukulat lisäävät merkittävästi taudinaiheuttajan määrää maassa, joten ne pitäisi sadonkorjuun yhteydessä kerätä pois eikä heittää takaisin peltoon.

Pahimmat sydänmädän tuhot voidaan välttää, kun perunaa ei nosteta, jos lämpötila on yli 20 astetta. Nostossa ja käsittelyssä vältetään kaikin keinoin vioittamasta mukuloita. Tähän auttaa se, että kuori on tarpeeksi kehittynyt nostoaikaan. Erityisesti lämpiminä syksyinä on tärkeää huolehtia sadon riittävästä tuuletuksesta välivarastoinnin aikana, ettei mukuloiden pintaan pääse tiivistymään taudin itämiselle suotuisaa kosteutta. Normaaleissa varastointilämpötiloissa sydänmädän eteneminen pysähtyy tai on hyvin hidasta. Varasto-oloissa tauti ei leviä kovin herkästi mukulasta toiseen.


Mitä minä voin tehdä?

Globisporangium ultimum -sienen aiheuttama perunan sydänmätä ei ole kasvinterveyden suojelemisesta annetun lain (702/2003) tarkoittama vaarallinen kasvitauti, joten sen esiintymisestä ei ole ilmoitusvelvollisuutta.

Kotitarveviljelijän kannattaa seurata vasta nostetun perunasadon säilymistä viikoittain ja poistaa pilaantuvat mukulat joukosta. Sadonkorjuussa tartunnan saaneet mukulat pilaantuvat ensimmäisen varastointikuukauden aikana. Siitä eteenpäin sato säilyy yleensä hyvin.


Kuvaustekstin laatijat

Anne Rahkonen ja Asko Hannukkala (Luke)

Tarkastele lajia Laji.fi-sivustolla
Yleiskielinen nimi: sydänmätä
Tieteellinen nimi: Pythium ultimum
Vakiintuneisuus: Satunnainen

Havaintokartta