RuskolaikkuVieraslaji

Stagonospora nodorum

Yleiskuvaus

Ruskolaikku on pistelaikun ohella vehnällä yleisimmin esiintyviä kasvitauteja. Sitä esiintyy  koko vehnänviljelyalueella ja etenkin runsassateisina ja viileinä kesinä.


Tunnistaminen

Ruskolaikun oireet ovat ensin pieniä vaaleankeltaisia laikkuja, jotka kasvukauden edetessä laajenevat vaihtelevan muotoisiksi laajoiksi laikuiksi. Laikkua ympäröi vaaleankeltainen kehä ja taudin edetessä koko lehti voi muuttua ruskeaksi. Tauti voi esiintyä myös tähkässä jyvien kaleissa. Loppukesästä tai korkeassa tautipaineessa ruskolaikkua ja pistelaikkua voi olla enää vaikea erottaa, kun laikut peittävät koko lehtialan.


Alkuperä ja yleislevinneisyys

Ruskolaikkua esiintyy yleisesti vehnän viljelyalueella. Ruskolaikku leviää kylvösiemenen mukana. Taudinaiheuttajasieni säilyy myös kasvijätteessä pitkään tartutuskykyisenä. Tautilaikuissa kehittyvät itiöt levittävät ruskolaikkua naapurikasveihin vain vesiroiskeiden välityksellä tai lehtien hankautuessa toisiaan vastaan.


Haitat

Ilman kasvinsuojelua kasvitaudit saattavat vähentää vehnän satoa joitain kymmeniä prosentteja. Ruskolaikku leviää myös kehittyviin jyviin ja leviää siten kylvösiemenessä.


Torjuntakeinot

Paras torjuntakeino on kestävän vehnälajikkeen valinta, vehnänviljely lohkolla vain joka kolmas vuosi ja öljy- tai palkokasvien käyttäminen viljelykierrossa. Siemenlevintäistä ruskolaikkua voi torjua peittauksella. Jos olosuhteet ovat suotuisat taudin kehittymiselle, niin paras teho saadaan tekemällä kasvustoruiskutus tähkälletulovaiheessa.


Mitä minä voin tehdä?

Lisätietoa kasvukaudella saat Luken Maatalousinfon kasvinterveyden ajankohtaistiedotteista.


Kuvaustekstin laatijat

Kalle Ohralahti (Luke)

Tarkastele lajia Laji.fi-sivustolla
Yleiskielinen nimi: ruskolaikku
Tieteellinen nimi: Stagonospora nodorum
Vakiintuneisuus: Vakiintunut

Havaintokartta