Ruskolaikku on pistelaikun ohella vehnällä yleisimmin esiintyviä kasvitauteja. Sitä esiintyy koko vehnänviljelyalueella ja etenkin runsassateisina ja viileinä kesinä.
Ruskolaikun oireet ovat ensin pieniä vaaleankeltaisia laikkuja, jotka kasvukauden edetessä laajenevat vaihtelevan muotoisiksi laajoiksi laikuiksi. Laikkua ympäröi vaaleankeltainen kehä ja taudin edetessä koko lehti voi muuttua ruskeaksi. Tauti voi esiintyä myös tähkässä jyvien kaleissa. Loppukesästä tai korkeassa tautipaineessa ruskolaikkua ja pistelaikkua voi olla enää vaikea erottaa, kun laikut peittävät koko lehtialan.
Ruskolaikkua esiintyy yleisesti vehnän viljelyalueella. Ruskolaikku leviää kylvösiemenen mukana. Taudinaiheuttajasieni säilyy myös kasvijätteessä pitkään tartutuskykyisenä. Tautilaikuissa kehittyvät itiöt levittävät ruskolaikkua naapurikasveihin vain vesiroiskeiden välityksellä tai lehtien hankautuessa toisiaan vastaan.
Ilman kasvinsuojelua kasvitaudit saattavat vähentää vehnän satoa joitain kymmeniä prosentteja. Ruskolaikku leviää myös kehittyviin jyviin ja leviää siten kylvösiemenessä.
Paras torjuntakeino on kestävän vehnälajikkeen valinta, vehnänviljely lohkolla vain joka kolmas vuosi ja öljy- tai palkokasvien käyttäminen viljelykierrossa. Siemenlevintäistä ruskolaikkua voi torjua peittauksella. Jos olosuhteet ovat suotuisat taudin kehittymiselle, niin paras teho saadaan tekemällä kasvustoruiskutus tähkälletulovaiheessa.
Lisätietoa kasvukaudella saat Luken Maatalousinfon kasvinterveyden ajankohtaistiedotteista.
Kalle Ohralahti (Luke)