Päärynänäkämäsääski talvehtii toukkana maassa ja sillä voi olla 2-3 sukupolvea vuodessa.
Aikuinen päärynänäkämäsääski on 1-2 mm mittainen hyönteinen, väriltään ruskea ja takaruumissa on tummia poikittaisraitoja. Toukka on kellanvalkea ja 2 mm mittainen.
Päärynänäkämäsääski on tavattu ensimmäisen kerran jo 1920-luvulla Karjalohjalla, sittemmin myös Kemiössä, Lohjalla ja Kärsämäellä. Todennäköisesti se on laajemmallekin levinnyt ja leviää edelleen päärynänviljelyn lisääntyessä.
Aikuiset munivat nuoriin vielä avautumattomien päärynän lehtien reunoihin. Viikon kuluttua kuoriutuvat toukat aiheuttavat syönnillään nuorissa versoissa lehtireunojen kiertymisen yläpinnan puolelle. Toukat syövät lehtien pintaa kiertyneissä lehdissä, jotka ensin punertuvat ja sitten mustuvat. Vioituksen myötä versojen kehitys häiriintyy. Päärynän taimet ja nuorten puiden uudet versot ovat erityisen alttiita vioitukselle.
Luontaisia vihollisia kuten nokkaluteita, jotka syövät sääsken toukkia, pitäisi pyrkiä suojelemaan. Suomessa päärynällä hyväksytyistä kemiallisista kasvinsuojeluaineista tehokkain päärynänäkämäsääsken torjunnassa on taufluvalinaatti mutta se on myös haitallisin luontaisille vihollisille.
Isa Lindqvist, Tuomo Tuovinen (Luke) 2015