Karppi

Karppi on euraasialainen, suureksi kasvava makeanveden karppikala. Karppi sietää hyvin rehevöitymistä, vähähappisuutta ja alhaisiakin pH-arvoja. Karppi elää pääosin pohjan tuntumassa, ja etsii pohjalta ravintoaan, kuten simpukoita ja kotiloita. Talven karppi viettää syvänteessä liki liikkumatta ja syömättä. 

Karpin vartalo on melko korkea ja paksu, väritykseltään kullankeltainen tai ruskehtava. Karpin yläleuan sivuilla on kaksi paria viiksisäikeitä. Sen selkäevä on pitkä ja kärjestään kovera, ja evän etureunan kova ruoto on sahalaitainen. Myös peräevän etureunan kova ruoto on sahalaitainen. Pyrstön lovi on syvä.

Euroopassa viljeltyjen karppikantojen yksilöt ovat usein suomupeitteeltään vajaita, ja joiltakin suomut puuttuvat lähes kokonaan. Suomutyyppien perusteella puhutaan suomu-, peili- ja nahkakarpeista. Karppi tulee meillä sukukypsäksi neljä- tai viisivuotiaana ja 1,5–2 kg painoisena, koiras hieman naarasta pienempänä. Karppi voi elää noin 30 vuotta ja kasvaa metrin mittaiseksi ja yli 20 kg painoiseksi.

Karppi lienee peräisin Vähän-Aasian ja Kaspianmeren välimaastosta, mistä se on levittäytynyt itään ja länteen. Euroopassa karpinviljely alkoi keskiajalla, kun Tonavan keskijuoksun luonnonkarppia siirrettiin lammikoihin. Kiinassa viljely alkoi jo huomattavasti aiemmin. Karppia on siirretty Afrikkaan, Australiaan, Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan, ja yleensä siirroista on seurannut karpin vakiintuminen ja lisääntyminen haitaksi asti. Suomeen karppeja tuotiin 1950-luvulla Ruotsista, ja näistä kasvatetun emokalaston avulla tuotettiin 1960-luvulta alkaen istukkaita luonnonvesiimme. Istutetut yksilöt olivat yleensä kaksivuotiaita ja 200–300 g painoisia. Emojen lammikkokudusta syntyneet karpit koottiin kahden ensimmäisen talvensa ajaksi sisäsäilöön hoidettaviksi. 

Karppi kutee alkukesällä matalassa rantavedessä 19–21 ºC lämpötilassa. Mätimunat kiinnittyvät vesikasveihin. Mädistä kuoriutuu 5–6 mm mittaisia poikasia kolmen tai neljän vuorokauden kuluttua. Poikaset syövät eläinplanktonia, nuoret ja aikuiset karpit pääasiassa pohjaeläimiä. 

Viileä alkukesä lykkää karpin kutuaikaa, minkä seurauksena poikasten kasvukausi lyhenee, ja pieniksi jääneiden karppien rasvavarannot eivät tällöin riitä talven pitkän paastokauden yli selviämiseen. Luonnonvesissämme karpinpoikaset eivät näihin aikoihin asti olekaan selvinneet, vaan karppikanta on ollut lammikkoemojen lisääntymisen varassa. 

Karppi ei ole toistaiseksi muodostanut vakiintuneita kantoja luonnonvesiimme. Maan eteläosasta on parin viime vuosikymmenen ajalta kuitenkin havaintoja lammikoista, joissa syntyneet karpit ovat selvinneet talvien yli ja varttuneet aikuisiksi. Karppi on ollut tuottoisa istutuslaji eteläisen Suomen rehevissä vesissä, ja se on myös arvostettu vapaa-ajankalastajien saaliskala. Se ei ole aiheuttanut vahinkoa alkuperäisille lajeillemme. Tiheä karppikanta aiheuttaa ravinnonhaullaan kesäisin veden samentumista. Maailmalla karppi on tärkeimpiä lammikkoviljelyn kaloja. 

Toistaiseksi Suomessa ei ole tarvetta karpin istutuskieltoihin tai lisääntymisen rajoittamiseen.

Älä siirrä karppia laajemmalle. Kiinni saadun karpin voi hyödyntää ruokakalana.

Tee karppihavainnosta ilmoitus Luonnonvarakeskukselle kalahavaintolomakkeella.

Suomeksi:

Karppi Luonnonvarakeskuksen kalahavainnoissa: http://kalahavainnot.fi/kalalajitieto/karppi/

Englanniksi:

CABI: Cyprinus carpio (Common carp)

Global Invasive Species Database: Cyprinus carpio (Common carp)