PikkuhäiveludeVieraslaji

Dichrooscytus gustavi

Yleiskuvaus

Pikkuhäivelude on kuneluteiden heimoon kuuluva nivelkärsäinen hyönteislaji. Dichrooscytus-lajit ovat silmiinpistävän värisiä, punavihreitä kasvinsyöjäluteita.


Tunnistaminen

Pikkuhäiveluteen pää, etuselkä pikkukilpi ovat väriltään vihreät, pietinsiivet punertavat, kuten myös siipien tumman kärkikaivon siipisuonet. Pikkuhäiveluteet ovat noin 3,8-4,3 mm pitkiä. Ne ovat pienempiä kuin häivelude (5,5-6,3 mm) ja esiintyvät katajalla, kun taas häivelude esiintyy metsämännyllä. Myös kuusilla esiintyvä pihtahäivelude on suurempi (4,6-5,0 mm) kuin pikkuhäivelude. Pikkuhäivelude erottuu näistä kahdesta lajista myös kellertävän selkäpuolen karvoituksen ja imukärsän pituuden perusteella. Pikkuhäivelude talvehtii munana. Nymfejä esiintyy toukokuun lopussa ja aikuisia esiintyy heinä-elokuussa.


Alkuperä ja yleislevinneisyys

Laji on kuvattu Saksasta v. 1981, mutta se on aiemmin kuulunut lajiin Dichrooscytus valesianus Fieber, 1861, joka on eteläeurooppalainen vuoristolaji.  Laji on esiintynyt alun perin kuivissa, lämpimissä ja avoimissa elinympäristöissä vuoristoalueilla, missä sen isäntäkasvi on ollut harokataja (Juniperus nana). Englannissa laji on kuvattu harvinaiseksi katajalla, ja sitä on tavattu Etelä- ja Keski-Englannin kalkkiperäisillä niityillä. Englannissa on tehty havainto isäntäkasvin vaihdoksesta kiinakatajalle (Juniperus chinensis)-lajille vuonna 1989. Nykyisin lajia kuitenkin tavataan yhä useammin viljelyillä katajilla, erityisesti kiinankatajalla. Saksalaisen lähteen mukaan lajin isäntäkasveja olisivat myös rohtokataja (Juniperus sabina), himalajankataja (Juniperus squamata), valesypressit (Chamaecyparis) ja tuijat (Thuja). Ruokavalionsa laajentumisen vuoksi se on levinnyt myös vastaaviin uusiin elinympäristöihin. Laji on levinnyt läntiseen Eurooppaan, Brittein saarille, Hollantiin, Luxenburgiin, Saksaan ja Unkariin, mutta levinneisyysaluetta ei tunneta tarkasti. Itävallasta lajista on vanhoja havaintoja, samoin Puolassa lajin arvellaan esiintyneen jo 1900-luvun alkupuolella. Laji on havaittu Ruotsista v. 2017. Laji on havaittu Suomessa ensimmäisen kerran Tampereelta v. 2003, ja sen jälkeen havaintoja on tehty harvakseltaan Etelä-Suomesta.


Haitat

Sekä nymfit että aikuiset imevät kasvinnesteitä isäntäkasvien kukista ja nuorista versiosta. Ilmeisesti pikkuhäiveluteen syönti vioittaa jotenkin viljeltyjä katajia. Kuvausta vioituksesta ei kuitenkaan löytynyt.


Torjuntakeinot

Lajia ei toistaiseksi ole esiintynyt siinä määrin Suomessa, että torjunta olisi ollut tarpeen. Mikäli laji lisääntyy merkittävästi, torjuntatarve ilmennee lähinnä taimistoissa, jotka kasvattavat katajia.


Lisätiedot

Rintala, T. & Rinne, V. 2010. Suomen Luteet. – Hyönteistarvike Tibiale Oy. Helsinki.

Szpryngiel, S. & Coulianos, C-C.: Några för Sverige nya ängsskinnbaggar (HemipteraHeteroptera: Miridae) jämte nya landskapsfynd. [Plant bugs (Hemiptera-Heteroptera: Miridae) new to Sweden and new province records.] – Entomologisk Tidskrift 138(3-4): 171-177. Uppsala, Sweden 2017. ISSN 0013-886x.

http://www.insects.fi/insectimages/browser?order=HET&family=Miridae&genus=Dichrooscytus&species=gustavi

https://www.britishbugs.org.uk/heteroptera/Miridae/Dichrooscytus_gustavi.html

https://de.wikipedia.org/wiki/Dichrooscytus_gustavi


Kuvaustekstin laatijat

Anne Nissinen (Luke)

Tarkastele lajia Laji.fi-sivustolla
Yleiskielinen nimi: pikkuhäivelude
Tieteellinen nimi: Dichrooscytus gustavi
Vakiintuneisuus: Satunnainen

Havaintokartta