Pontogammarus robustoides

Yleiskuvaus

P. robustoides on 4,5–21 mm pitkä vaalea katkalaji, joka on suhteellisen helppo tunnistaa tuntosarvista, seitsemännestä rintaraajaparista eli pereopodista sekä urosomiittien piikeistä. P. robustoideksella molemmat tuntosarviparit ovat lyhyet, paksut ja suunnilleen yhtä pitkät. Ensimmäisten tuntosarvien tyviosan ensimmäinen jaoke on paksu.

Seitsemännen rintaraajaparin tyviosan takareuna on kupera ja taka-alakulmassa on reilu ulontuma, joka ei ulotu seuraavan jaokkeen (ischiopodiitti) alareunan tasolle. Tyviosan takaosassa sekä kylkien neljässä ensimmäisessä koksaalilevyssä on myös useita pitkiä sukasia. Takaruumiin ensimmäisessä urosomiitissa on matala kohouma, jossa on rivissä 4–7 piikkimäistä sukasta. Toisessa urosomiitissa on aina enemmän kuin kaksi piikkiä, useimmiten 4–6.


Alkuperä ja yleislevinneisyys

P. robustoides on yksi yleisimmistä Ponto-Kaspian alueen katkoista. Sen alkuperäinen levinneisyysalue kattaa Kaspianmeren, Mustanmeren ja Asovanmeren rannikkoalueet, niihin laskevien jokien alajuoksut ja estuaarit sekä alueella sijaitsevat makeavetiset järvet.

1960-luvulla lajia istutettiin kalanruoaksi muun muassa Ukrainan ja Liettuan tekojärville, josta se kulkeutui jokia pitkin Itämereen yhteydessä olevaan, Liettuan ja Venäjän rajalla sijaitsevaan Kuurinhaffin merenlahteen. Vuonna 1988 se löydettiin myös Szczecin merenlahdesta Saksan ja Puolan rajalta ja 1999 Suomenlahden itäisimmästä osasta, Venäjän Nevanlahdelta. Monilla alueilla, kuten Virossa ja Latviassa, laji esiintyy vain paikallisesti rannikolla ja muutamassa järvessä, mutta Puolassa, Saksassa ja Liettuassa se on levinnyt suurten jokien ja kanaalien avulla laajalle alueelle.

Lajista ei ole vielä tehty havaintoja Suomen vesiltä, mutta sen kulkeutuminen Suomenlahden rannikkoa pitkin on mahdollista esimerkiksi laivojen painolastivesien mukana. P. robustoides sietää hyvin erilaisia suolapitoisuuksia: alkuperäisellä levinneisyysalueellaan laji elää ympäristöissä, joiden suolapitoisuus vaihtelee 0–23 promillen välillä. Itämerestä löytyy siis paljon sille potentiaalisia alueita, jotka vielä toistaiseksi ovat asuttamatta.


Haitat

P. robustoides on suurikokoinen, kilpailukykyinen ja aggressiivinen katka, joka käyttää ravintonaan muita pohjilla eläviä selkärangattomia. Sen on epäilty uhkaavaan alkuperäisiä katkoja sekä saalistuksen että kilpailun kautta. Esimerkiksi Puolan ja Venäjän rajalla sijaitsevassa Veikselinhaffissa alueen alkuperäiset katkat ovat vähentyneet P. robustoideksen saapumisen jälkeen. Lajilla on havaittu olevan negatiivinen vaikutus myös muihin pohjien selkärangattomiin: Liettuan sisävesissä vakiintunut ja runsastunut P.robustoides on vähentänyt alueen lajimäärää ja siten eliöyhteisöjen monimuotoisuutta.


Torjuntakeinot

Lajin leviämisen estäminen tai jo vakiintuneiden populaatioiden hävittäminen on mahdotonta.


Lisätiedot

Viitteet

  • Grabowski, M. (2011): NOBANIS – Invasive Alien Species Fact Sheet – Pontogammarus robustoides. – From: Online Database of the European Network on Invasive Alien Species – NOBANIS www.nobanis.org, Date of access20/5/2016. 

Kuvaustekstin laatijat

viitteet päivitetty 20.5.2016
Tarkastele lajia Laji.fi-sivustolla
Yleiskielinen nimi:
Tieteellinen nimi: Pontogammarus robustoides
Vakiintuneisuus: Ei esiinny Suomessa

Havaintokartta