AnsariripsiäinenVieraslaji

Heliothrips haemorrhoidalis

Yleiskuvaus

Ansariripsiäisen (Heliothrips haemorrhoidalis) arvellaan olevan Brasiliasta kotoisin. Se on levinnyt laajalle tropiikissa ja subtropiikissa. Lisäksi se esiintyy laajalti tuholaisena kasvihuoneissa lauhkealla vyöhykkeellä, myös Suomessa.


Tunnistaminen

Aikuinen ansariripisäisen pää ja keskiruumis ovat mustat. Takaruumis on aluksi keltainen ja se tummuu kellanpunaiseksi ja sitten ruskeaksi. Ansariripsiäisen pää ja ruumis ovat kauttaaltaan suhteellisen voimakkaan verkkokuvion peitossa. Jalat ovat kolonaan keltaiset tai valkoiset. Naaraat ovat 1,4-1,7 mm pitkiä ja koiraat 1,1-1,2 mm.

Naaras munii valkoiset, banaaninmuotoiset munansa yksitellen kasvisolukon sisään. Laji lisääntyy partenogeneettisesti, joten koiraita tavataan vain harvoin. Nuoret toukat punasilmäisiä ja vaaleita, ja ne muuttuvat keltaisiksi aloitettuaan ruokailun. Täysikokoiset toukat ovat 1,1 mm pitkiä ja väriltään keltaisia lukuun ottamatta takatuumiin 9. ja 10. jaoketta, jotka ovat ruskeita. Toukkavaiheita on kaksi ennen esikotelovaihetta, jota seuraa kotelovaihe. Laji koteloituu lehtien alapinnoille, kun taas monet muut ripsiäislajit koteloituvat maassa.


Alkuperä ja yleislevinneisyys

Laji on laajalle levinnyt tropiikissa ja subtropiikissa. Sen arvellaan olevan peräisin Brasiliasta. Laji esiintyy lukuisissa maissa Afrikassa, Aasiassa, Etelä- ja Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Laji on kuvattu Euroopasta kasvihuoneesta ensimmäisen kerran jo 1833 nimellä Thrips haemorrhoidalis (Bouché). Se esiintyy myös Suomessa kasvihuoneissa.


Haitat

Ansariripsiäinen on erittäin moniruokainen ja sitä on tavattu yli 100 kasvilta. Viljellyistä kasveista se vioittaa etenkin avokadoa, persimonia, sitrushedelmiä, teepensasta sekä lukuisia koristekasveja, kuten ruusuja, neilikoita, atsaleoja, begonioita, krysanteemeja, syklaameja ja saniaisia.  Ripsiäiset viihtyvät lehtien alapinnoilla kolonioissa. Vioitusoireet ovat pistemäisiä syöntijälkiä, jotka ruskettuvat. Vioitusjälkien ympärillä on tummuvia pisteitä, jotka voivat olla joko ripsiäisten ulosteita tai punertavaa nestettä, jota laji erittää karkottaakseen luontaisia vihollisia. Vioituksen voimistuessa lehdet ruskettuvat tai kellastuvat, muuttuvat paperimaisiksi ja lakastuvat. Ripsisäisten vioitus ilmenee hedelmissä ruskettumisena ja halkeiluna.


Torjuntakeinot

Lajilla ei tiedetä esiintyvän voimakasta torjuta-aineresistenssiä. Lajille tunnetaan useita loispistiäisiä, joista Thripobius semiluteus -lajia on tutkittu avomaalla torjuntatarkoituksissa esim. USA:ssa, Brasiliassa ja Uudessa Seelannissa.  Franklinothrips-petoripsiäsilajit pystyvät alentamaan ripsiäismääriä jonkin verran. Orius -suvun ludelajeja on tutkittu ansariripsiäisien biologisessa torjunnassa ainakin USA:ssa ja Etelä-Afrikassa.


Mitä minä voin tehdä?

Mikäli ansariripsiäisiä kulkeutuu kotiin koristekasvien mukana, niihin voi kokeilla biologisia torjuntaeliöitä. Ansarikkaluteita (Orius majusculus) on nykyisin saatavana myös harrastekäyttöön sopivissa pakkauksissa.


Kuvaustekstin laatijat

Anne Nissinen ja Erja Huusela-Veistola (Luke)

Tarkastele lajia Laji.fi-sivustolla
Yleiskielinen nimi: ansariripsiäinen
Tieteellinen nimi: Heliothrips haemorrhoidalis
Vakiintuneisuus: Ei esiinny luonnonvaraisena Suomessa

Havaintokartta