VaatekoiVieraslaji

Tineola bisselliella

Yleiskuvaus

Siipiväli 9–16 mm. Pää vaalean ruosteenokra, joskus ruskehtavansävyinen. Etusiivet vaalean kellertävänokrat; etureunan tyvi harmaanruskea. Takasiivet okranharmaan valkeahkot.

Toukka valkeahko; pää ruskea.


Alkuperä ja yleislevinneisyys

Vaatekoi ei elä Suomessa luonnonvaraisena. Lämpimissä sisätiloissa kehittyy vuodessa kaksi sukupolvea.


Haitat

Aiemmin vaatekoi on ollut yleinen ja paha tuholainen, mutta nykyisissä asunnoissa ovat koin tekstiilituotteissa tekemät vahingot usein vanhaa perua. Lentävät koiaikuiset ovat usein peräisin tilkkeistä tai ulkomailta hankituista tuotteista. Lentävät koit eivät ole vaarallisia, ne ovat yleensä joko koiraita tai munintansa jo lopettaneita naaraita.

Aikuisia saattaa lennellä kaikkina vuodenaikoina. Naaraat munivat kukin parisataa munaa miltei irralleen ravinnoksi käyttämiinsä tuotteisiin; villakankaisiin, turkiksiin ja eloperäisiin täytteisiin ja eristysaineisiin. Parveilu ja muninta tapahtuvat kehityspaikalla niin kauan kuin ravintoa riittää jälkeläisille. Tästä syystä saastunnan leviäminen uusiin kohteisiin samassa rakennuksessa on yleensä hidasta. Munasta kuoriutuneet toukat kehräävät seitistä ja nukasta ympärilleen putken, jonka suojissa ne elävät ja liikkuvat putkea rakennellen pitkin kangasta. Vaatekoin toukan tuntee tästä seittikudoksesta. Kovakuoriaistoukkien tekemien jälkien ympärillä ei ole nukkaa eikä seittiä kuten vaatekoilla. Vaatekoi oli ennen yleisempi kuin  nykyään. Todennäköisesti keskuslämmitys on sille liian kuivaa. Vaatekoita on esiintynyt rakenteiden sisällä eläinkarvoista tehdyssä voilokissa. Siitä on silloin käytetty nimitystä rakennekoi, vaikka kysymyksessä onkin sama laji.


Torjuntakeinot

Jos vaatekoita lentelee huoneissa, on ensin selvitettävä niiden alkuperä. Saastuntalähde saattaa olla jokin villavaate, turkis tai täytetty huonekalu, joka on hiljan hankittu käytettynä. Saastuneet tuotteen hävitetään tai desinfioidaan pesemällä tai säilyttämällä niitä viikon ajan -25 C pakastimessa tai kovalla pakkasella ulkona.Tekstiilejä (ei museotekstiilejä) voidaan kevyesti käsitellä tarkoitukseen sopivilla aerosolisumutteilla. Tilkkeet ovat usein pahasti vahingoittuneet, jolloin ne on uusittava. Karmien välit desinfioidaan korkeapaineruiskulla. Villatuotteet ovat nykyään useimmiten niin käsiteltyjä, etteivät toukat pysty käyttämään niitä hyväkseen.


Elinkierto

Elää sisätiloissa ympärivuotisesti.

Toukka ulkona loka–kesäkuussa.


Elintavat

Lentää yöllä. Naaras liikkuu harvoin kauas kuoriutumispaikastaan.

Toukka elää sisätiloissa tai ulkona linnun- ja pistiäisten pesissä ym. nukasta ja silkistä kutomassaan alustaan kiinnitetyssä putkessa, josta käsin käy syömässä karvoja, turkiksia, villaa, höyheniä ym. eläinperäistä orgaanista ainesta.


Elinympäristö

Lähes yksinomaan sisätiloissa.


Viitteet

Bengtsson, B. Å., Johansson, R. & Palmqvist, G. 2008. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Käkmalar—säckspinnare / Lepidoptera: Micropterigidae—Psychidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 646 s.

Jansson, L., Lindqvist, B. & Markkula, I. 2012. Sisätilojen tuhoeläimet ja niiden torjunta. Kasvinsuojeluseura ry. 112 s.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Nummi, O. (toim.) 2005. Rohmut ja riesat. Tuhohyönteisten tunnistusopas. Suomen museoliiton julkaisuja 55: 1–138.

Petersen, G. 1969. Beiträge zur Insekten-Fauna der DDR: Lepidoptera — Tineidae. Beiträge zur Entomologie 19(3/6): 311–388. Berlin.


Kuvaustekstin laatijat

Irmeli Markkula (MTT), Bengt Lindqvist (Luke), Harri Jalava

Tarkastele lajia Laji.fi-sivustolla
Yleiskielinen nimi: vaatekoi
Tieteellinen nimi: Tineola bisselliella
Vakiintuneisuus: Ei esiinny luonnonvaraisena Suomessa

Havaintokartta