ParkettikuoriainenVieraslaji

Lyctus africanus

Yleiskuvaus

Parkettikuoriainen kuuluu kairakuoriaisiin (Lyctinae, Bostrychidae). Laji vioittaa erityisesti bambua ja tärkkelyspitoisia puumateriaaleja. Parkettikuorianen on erittäin sopeutuvainen ja sen on todettu lisääntyvän myös rottingilla ja yli 90 kasvilajilla, mukaanlukien tärkkelyspitoiset juurekset ja maapähkinät. Suomessa lajia on tavattu lähinnä ulkomailta tuotetusta sahatusta puumateriaalista, kuten lattiaparketeista, seinälistoista, taulunkehyksistä tai puisista esineistä ja huonekaluista.


Tunnistaminen

Parkettikuoriainen on pitkänomainen ja hieman litistyneen lieriömäinen, muodoltaan sopeutunut liikkumaan kapeissa käytävissä puun sisällä. Aikuisten pituus on 2-7 mm, naaraat ovat yleensä kookkaampia. Väritys vaihtelee vaalean ruskeasta lähes mustaan, mutta useimmiten se on tummanruskea. Tuntosarvet ovat melko lyhyet ja uloimmat jaokkeet muodostavat 2 jaokkeisen nuijan. Eturuumis on muodoltaan neliömäinen ja litistynyt.

Munista kuorituneet ensimäimmäisen vaiheen toukat ovat suoria ja alle mm mittaisia, mutta kasvaessaan muuttuvat makkaramaisiksi, c-kirjaimen muotoisiksi, pituudeltaan 5-6 mm. Eturuumis on vartalon paksuin kohta ja siinä on hyvin kehittyneet lyhyet raajat. Vartalon peräpäässä on vaaleanruskean kitiinilevyn ympäröimä hengitysaukko, josta toukan tunnistaa Lyctinae alaheimon edustajaksi. Vastaavaa ei ole muilla huppukuoriaisilla (Bostrychidae) ja puunkaivajilla (Anobiidae), joiden toukat ovat muuten hyvin samanäköisiä. 


Alkuperä ja yleislevinneisyys

Parkettikuoriainen on alunperärin trooppisesta Länsi- ja Keski-Afrikasta. Eksoottisen puutavaran ja ruokatarvikkeiden mukana se on levinnyt laajalti ympäri maailman. Sitä on tavattu mm. Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Israelissa, Turkissa, Pakistanissa, Intiassa, Nepalissa, Kiinassa, Thaimaassa, Japanissa, Papua-Uudessa Guineassa, Australiassa,  Madagaskarissa ja Etelä-Afrikassa. Laji on mahdollisesti levittäytynyt myös luontoon trooppisilla alueilla. Parkettikuoriaisen lähisukulaiset Lyctus brunneus ja Lyctus cavicollis ovat jo pystyneet levittäytymään luontoon Englanissa ja Saksassa.


Levinneisyys Suomessa

Esiintyy vain lämpimissä sisätiloissa Suomessa. Ei ole muodostanut pysyvää kantaa.


Haitat

Toukat kaivavat käytäviään bambuun, rottinkiin ja eksoottisiin tärkkelyspitoisiin puulajeihin, joilla on laajat johtosolukot. Toukkien toiminta ei näy puun pinnalle, ennenkuin aikuiset kuoriutuvat ulos. Tällöin puuainekseen on jo syntynyt laaja käytäväverkosto, joka on hienojakoisen puupurun täyttämä. Puun rakenne voi murentua täysin käytävien kohdalta.

Kotimaisista puulajeista suuri-johtojänteisiä lajeja ovat mm. tammi, jalavat, saarni ja lepät. Näiden puulajien pintapuu saattaa olla alttiina parkettikuoriaisen isketymille. Edellä mainittujen puulajien ydinpuu sekä havupuut, koivu ja haapa eivät sovellu parkettikuoriaisille.


Torjuntakeinot

Puuaineksen pakastaminen muutaman päivän ajan tuhoaa kaikki kehitysasteet. Toinen vaihtoehto on pitää puuta vähintään +50°C 24-48h. Hapettomassa tilassa (0,4% happea) aikuiset kuolevat kolmessa päivässä ja munat, toukat ja kotelot kuudessa.


Mikroskooppiset tuntomerkit

Parkettikuoriaisen päässä tuntosarven kohdalla on vain 1 ulkoneva kohouma. Sen lähilajilla  - Lyctus brunneus on päässään 2 kohoumaa. Sekä parkettikuoriaisella että Lyctus brunneus lajilla peitinsiipien sisemmät kuoppapisteet ovat epäjärjestyksessä eivätkä muodosta selkeitä pisterivejä.

Parkettikuoriaisen viimeinen, eli 5. vatsajaoke on lyhyempi, kuin sitä edeltävä 4. jaoke. Naarasyksilöillä 4. vatsajaokkeen takareunassa on tiheä kullankeltaisten sukasten muodostama harjareunus. Lyctus brunneus naarailta tämä harja puuttuu ja lajin 5. vatsajaoke on pidempi, kuin 4.


Lisääntyminen

Aikuiset parkettikuoriaiset ovat yöaktiivisia ja pariutuvat melko pian kuoritumisensa jälkeen. Ne piilottelevat päivisin puun sisällä, mutta lentävät aktiivisesti öisin ja valo houkuttelee niitä puoleensa. Naaraat munivat suoraan puun johtosoluihin ja ne purevat usein pintapuuta avatakseen puun solukkoa. Munanasetin on jopa 5 mm pituinen ja naaras asettelee sillä muutaman munan kerrallaan kuhunkin johtosolukkoon. Munasta kuoriuduttuaan toukat alkavat kaivaa käytäviä puun syiden suuntaisesti. Käytävät voivat olla hyvin lähekkäin, jolloin koko puuaines muuttuu hyvin hienoksi jauheeksi, jota pitää kasassa vain puun ulkopinta. Toukkien kehitys vaatii vähintään 8-20 % kosteuden puulta ja tätä alemmissa kosteusoloissa kehitys lakkaa. Aikuiset ilmaantuvat lähes pyöreistä 1-1,5 mm aukoista puun pinnalle. Kuoriutumisaukkojen ympärille syntyy usein pieniä kartiomaisia hienojakoisen purun muodostamia kekoja.


Elinkierto

Elinkierto munasta aikuiseksi vaihtelee yhdestä kolmeen vuotta riippuen puulajista, puun ravinteisuudesta, iästä, kuivuudesta ja kosteudesta.


Elintavat

Parkettikuoriainen elää bambuilla, rottingilla ja puulajeilla, jotka ovat tärkkelyspitoisia ja joilla on suuret johtojänteet puuaineksessaan. Naaraat munivat kuorettomaan puuhun suoraan johtosolukoihin, jotka paljastuvat puun kaatopinnalla tai syiden poikki sahatuissa kohdissa. Laji pysyy hyödyntämään vain puun manto-osaa, eli pintapuuta, jossa johtojänteet kulkevat.


Kasvualusta

Parkettikuoriainen pystyy elämään hyvin laajalla kasvivalikoimalla eri puolella maailmaa. Isäntäkasveiksi on listattu bambujen, rottingin ja tärkkelyspitoisten suurijohtojänteisten puulajien lisäksi mm. silkkiäispuut Morus alba ja mahonki Swietenia sp. Afrikassa isäntälajeja ovat Lesne 1924 mukaan malvakasveihin kuuluva puulaji Ceiba pentandra ja hernekasvit Havardia albicans ja Albizzia spp. Intiasta on luetteloitu 85 kasvilajia, joilla parkettikuoriainen elää (Gerberg 1957). Lajia on tavattu myös kuivatuista perunoista, maapähkinöistä, lakritsijuuresta ja muista tärkkelyspitoisista juurista sekä mangon siemenistä ja inkiväärinjuurista (Hagstrum et. al 2013).


Viitteet

Anon. 2005. Rohmut ja riesat -tuhohyönteisten tunnistusopas. Suomen museoliiton julkaisuja 55:1-138. ISBN 951-9426-32-9.

Gerberg, E.J. (1957) The New World species of powder-post beetles belonging to the family Lyctidae. U. S. Department of Agriculture Technical Bulletin, 1157, 1–55.

Hagstrum, D.W., Klejdysz, T., Subramanyam, B. & Nawrot, J. 2013: Atlas of Stored-Product Insects and Mites. Elsevier Inc. ISBN 978-1-891127-75-5

Lasse Jansson, Bengt Lindqvist, Irmeli Markkula: Sisätilojen tuhoeläimet ja niiden torjunta. Kasvinsuojeluseura ry. ISBN: 952-5272-61-3.

Lesne, P. (1924) Les coléoptères bostrychides de l’Afrique tropicale française. Encyclopédie Entomologique, Series A, 3, 1–301.


Kuvaustekstin laatijat

Irmeli Markkula (MTT), Jaakko Mattila (LUOMUS)

Tarkastele lajia Laji.fi-sivustolla
Yleiskielinen nimi: parkettikuoriainen
Tieteellinen nimi: Lyctus africanus
Vakiintuneisuus: Ei esiinny luonnonvaraisena Suomessa

Havaintokartta