Myös nimellä valkomännyn tervasroso.

Viisineulasmäntyihin kuuluvaa strobusmäntyä alettiin viljellä Euroopassa pian Amerikan valloituksen jälkeen. Euroopassa niitä vaivasi jo 1800-luvulla ruostetauti, jonka merkitys ymmärrettiin vasta, kun tauti oli levinnyt Euroopasta Pohjois-Amerikkaan taimikaupan mukana ja tauti alkoi tuhota amerikkalaisia viisineulasmäntyjä. Taudin väli-isäntinä ovat herukat, etenkin mustaherukka. Taudin kulku ja kuva vastaavat tervasroson taudinkuvaa, mutta vaivaa siis viisineulasmäntyjä. Suomessa viisineulasmäntyjä, kuten sembraa ja makedonianmäntyä, käytetään pääasiassa koristepuina.

Tauti lienee peräisin Siperiasta, missä se olisi kehittynyt yhdessä sembramännyn kanssa. Laji levisi Eurooppaan ilmeisesti sembran mukana jo 1800-luvulla – ensimmäiset havainnot ovat Baltian maista 1800-luvun puolivälistä. Amerikkaan vietiin runsaasti Euroopassa kasvatettuja strobus-männyntaimia 1800-luvulla ja niiden mukana tauti levisi Amerikkan. Suomessa tautia esiintyy vähän.

Tauti tappaa mäntyjen oksia tervasroson tapaan.

Kotimaisen taimituotannon tukeminen ja kotimaista alkuperää olevien kasvien suosiminen ovat tehokkaita tapoja estää vieraslajien pääsy maahan. Varsinkin koristekasvikaupassa on riski saada ulkomailla tuotettujen taimien mukana uusia tauteja tai rikkakasveja suuri.

Vältä herukoiden ja mäntyjen oksien ja taimien tuontia muista maista sekä niiden kasvattamista vierekkäin.

• Kasanen, Risto 2009. Metsäpuiden sienitaudit. Metsäkustannus. s 68-72.
• Kaitera, J. & Nuorteva, H. 2006. Susceptibility of Ribes spp. to pine stem rusts in Finland. Forest Pathology 36: 225–246. DOI: 10.1111/j.1439-0329.00450.x
• Kaitera, J. & Nuorteva, H. 2006. Finnish Cronartium ribicola does not infect alternate hosts of Cronartium flaccidum. Forest Pathology 36: 247–252. DOI: 10.1111/j.1439-0329.2006.00451.x
• Nicholls, Thomas H. & Anderson, Robert L. 1977. HOW to Identify White Pine Blister Rust and Remove Cankers. USDA Forest Service. U.S. GPO 1989-656810