Saharasbora (Pseudorasbora parva)

Saharasbora
(Pseudorasbora parva)

Haitallinen vieraslaji (EU-luettelo)

Ilmoita havainto
(kalahavainnot.fi)

Kuva: Matt Brazier - Environment Agency - Crown copyright 2009, ©
Saharasbora (Pseudorasbora parva) - Matt Brazier - Environment Agency - Crown copyright 2009, ©

Havainnot

Ilmoita havainto
(kalahavainnot.fi)

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Selkäjänteiset (Chordata)
          • Selkärankaiset (Vertebrata)
            • Luukalat (Osteichthyes)
              • Viuhkaeväiset (Actinopterygii)
                • Karppikalat (Cypriniformes)
                  • Särkikalat (Cyprinidae)
                    • Pseudorasbora
Kuva: Matt Brazier - Environment Agency - Crown copyright 2009, Matt Brazier - Environment Agency, ©
Saharasbora (Pseudorasbora parva) - Matt Brazier - Environment Agency - Crown copyright 2009, Matt Brazier - Environment Agency, ©

Vieraslajiluokittelusta

Haitallinen vieraslaji (EU-luettelo)

Saharasbora nimi on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Vieraslajilla tarkoitetaan lajia, joka on levinnyt luontaiselta levinneisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella. Lajit, jotka luontaisesti leviävät EU:n alueelle esimerkiksi ilmastonmuutoksen seurauksena, ovat tulokaslajeja, eivätkä ne kuulu vieraslajisäädösten piiriin.

Luonnehdinta

Saharasboraa on levitetty lähinnä vesiviljelylajien, kuten karpin ja aasialaisten karppien mukana, osin myös syöttikalana sekä akvaario- ja lammikkokalana. Saharasbora kutee jo vuodenikäisenä. Alkuperäisillä alueilla kutu alkaa, kun vesi lämpiää 15–19 asteeseen touko-elokuussa, mutta Euroopassa se kutee jo aikaisemmin huhti-kesäkuussa. Naarassa on 400–5000 keltaisia ellipsoideja mätimunia (2–2,5 mm). Kudettu mäti takertuu rantakiviin, kasveihin ym. alustoihin. Ennen mädin laskua naaras puhdistaa alustan ja koiras taas jää vartioimaan mätiä. Alkiovaihe kestää 4–8 vrk 20–28 asteisessa vedessä.

Ravintona on planktonäyriäisiä, kalanpoikasia ja nuoria kaloja. Kasvaa maksimissaan 11 cm pituiseksi ja saavuttaa 3–5 vuoden iän. Se suosii matalia järviä, kanavia, ojia, hitaasti virtaavia jokia ja kasvillisuusalueita. Levittäytyy helposti myös vapaanveden alueelle.

Tunnistaminen

Saharasboran suu on hyvin pieni ja ylöspäin aukeava, mikä erottaa sen helposti töröstä. Vartalo on kyljistä hieman litistynyt ja korkein etuselästä. Nuorilla vartalo on vaalean kellertävä tai hopeanhohtoinen, evät ja selkä ovat harmaat. Kuonosta pyrstön tyvelle kulkee tummempi raita, jonka alle jää suoralinjainen kylkiviiva. Kylkiviivalla suomuja on yleensä 35–38.

Aikuisilla suomujen takaosan puolikuun muotoiset tummat täplät häivyttävät kyljen raidan ja muodostavat mustan verkkokuvion. Kutevilla koirailla evät tummenevat, ja pään etuosaan ilmestyy pieniä sarveiskyhmyjä sekä poskiin violettia väriä. Selkä- ja peräevät ovat lyhyet. Selkäevässä on seitsemän haarautuvaa, pehmyttä eväruotoa ja peräevässä kuusi.

Alkuperä ja levinneisyys

Saharasbora on kotoisin Itä-Aasiasta (Amur-joki, Jantsek-joki, Huangho-joki, Korea, Japani, Taiwan). Eurooppaan saharasbora tuotiin Kiinasta 1960-luvun alussa ilmeisesti aasialaisten karppien mukana Romaniaan, ja 40 vuodessa laji on levittäytynyt läpi Euroopan lukuun ottamatta pohjoista osaa. Esimerkkeinä tuotosta ja tiheyksistä: eräs 5 ha lammikko Puolassa tuotti 300 kg saharasboraa ja Tsekeissä muutamassa lammikossa tiheydet olivat 370–14 331 yksilöä/ha ja biomassa 2,3–8,1 kg/ha.

Ei havaintoja Suomesta, lähimmät havainnot ovat Liettuasta, Puolasta ja Tanskasta.

Haitat

Pienikokoisena ja piileskelevä on levinnyt viljelykalojen mukana ja myös syöttikalana läpi Euroopan. Mädin takertuvuus auttaa leviämisessä ja koiraan vartiointi mädin eloonjääntiä. Syö suurempaa eläinplanktonia, lisäten välillisesti kasviplanktonia. Ravintokilpailija, mutta syö myös mätiä ja kalanpoikasia, uhaten alkuperäisiä kalalajeja.

Euroopassa se on syrjäyttänyt lähinnä särkikaloja. Kasvatuslammikoissa se on vähentänyt karppituotantoa. Saharasboran on todettu kantavan hankalia kalatauteja ja loisia. Näistä mainittakoon ankeriaan rakkoloisio Anguillicola crassus ja Sphaerothecum destruens loinen, joka on aiheuttanut lohikalojen joukkokuolemia USA:ssa, sekä hauenpoikasten rhabdovirus ja Clinostomum complanatum imumato.

Torjunta

Lajin pääsy Suomeen on pyrittävä estämään. Saharasboran vaaroista on valistettava akvaariokalakauppiaita ja vapaa-ajankalastajista varsinkin saapuvia, jotta lajia ei tuoda maahan. Jos saharasbora ilmestyy jollekin vesialueelle, vaikka pieneen lammikkoonkin, on sen hävittämiseksi ryhdyttävä välittömiin toimiin.

Mitä minä voin tehdä

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Älä hanki saharasboraa, äläkä päästä lajia luontoon. Ennen vieraslajiasetuksen voimaantuloa hankitut lemmikit voi pitää niiden luonnolliseen kuolemaan saakka. Omistajan on kuitenkin huolehdittava, ettei laji pääse lisääntymään tai leviämään ympäristöön. Saharasboraa ei saa luovuttaa eteenpäin.

 Jos saat saharasboran saaliiksi, älä päästä sitä takaisin vesistöön.

 

Lisätiedot

NOBANIS - Invasive Alien Species Fact Sheet  Pseudorasbora parva

Viitteet

Bǎnǎrescu, P. M., 1999: Pseudorasbora parva (Temminck & Schlegel 1846). In: The freshwater fishes of Europe, Vol 5 ⁄ I Cyprinidae 2 ⁄ I. P. M. Bǎnǎrescu (Ed.). AULA-Verlag, Wiebelsheim, pp. 207–224.

Gozlan et al. 2010. Pan-continental invasion of Pseudorasbora parva: towards a better understanding of freshwater fish invasions. Fish and Fisheries 11: 315–340  DOI:10.1111/j.1467-2979.2010.00361.x

 

Kuvauksen laatijat

Lauri Urho ja Jussi T. Pennanen (Luke) – kirjoitettu 6.12.2015 – julkaistu 15.3.2016.; MMM 2019