Perunakasvustoissa oireita aiheuttavat virukset A, M, S, Y ja X ovat olleet merkittäviä satotappioiden aiheuttaja Suomessa ruoka- ja tärkkelysperunalla 1990-luvulle asti. Virustaudit leviävät oireettomina siemenperunoissa ja perunapellossa ne siirtyvät herkästi kasvista toiseen joko hoitotöiden tai hyönteisten välityksellä. Määrätietoinen perunan lisäysmateriaalin puhdistaminen virustaudeista aloitettiin Suomessa 1976 ja 1990-luvulle tultaessa useimmat virukset oli onnistuttu hävittämään perunan siementuotannosta. Näillä perunan viruksilla ei ole Suomessa muita isäntäkasveja, joilla olisi merkitystä virusten säilymiselle talven yli. Terveen siemenaineiston ansiosta Suomessa perunan ammattimaisessa tuotannossa ei juuri esiinny A-, M-, S- ja X-viruksia. Y-viruskin on hyvin harvinainen sertifioiduissa siemenperunoissa mutta sitä löytyy vielä melko yleisesti tuotantopelloilta ja kotipuutarhoista, joilla käytetään vanhaa itse lisättyä siementä.
Virustautien oireet ilmenevät perunan lehdissä keltakirjona, kurttuisuutena, kuoliolaikkuina ja näiden yhdistelminä. Pahasti virustautiset kasvit jäävät kitukasvuisiksi. Oireiden ilmiasu ja voimakkuus riippuu perunalajikkeesta, perunan iästä, virusten määrästä, viruslajista, virusrodusta ja kasvuoloista. Aiemmin samassa kasvissa saattoi esiintyä samanaikaisesti useampia eri viruksia, mikä lisäsi erilaisten oireiden kirjoa. Nykyisin virusoireiden aiheuttaja on todennäköisimmin perunan Y-virus. Eri viruslajien tunnistaminen perunalta oireiden perusteella on kuitenkin mahdotonta. Kasvintarkastuksessa viruslajit osoitetaan yleisimmin virusten vasta-aineisiin perustuvilla laboratoriotesteillä tai herkemmillä DNA-perusteisilla tunnistusmenetelmillä.
Asko Hannukkala (Luke)