Kasvihuonekirva on kasvihuonetuholainen, joka ei pysty talvehtimaan Suomessa kasvihuoneen ulkopuolella.
Kasvihuonekirva on noin 1,2-2,6 mm:n kokoinen kirva. Tuntosarvet ovat erittäin pitkät, jopa 1½ kertaa ruumiin pituiset ja niiden kaksi viimeistä jaoketta ovat tummia. Selkäputket ovat vaaleat, niiden kärjet ovat tummat. Takaruumiin kärki on vaalea ja kielenmallinen. Kasvihuonekirvat ovat hohtavan vihreitä, vaaleita tai kellertäviä. Hyvä tuntomerkki on takaruumiissa oleva tumma, hevosenkengän muotoinen kuvio. Nuorilla kasvihuonekirvoilla tämä kuvio on epäselvä tai voi puuttua kokonaan.
Kasvihuonekirvaa esiintyy meillä vain kasvihuoneissa eikä se pysty talvehtimaan Suomessa kasvihuoneen ulkopuolella.
Kirvat imevät pistävillä suuosillaan kasvinesteitä. Kirvojen ravinnonotto voi näkyä kasvin hidastuneena kasvuna, kasvin lehtien, versojen tai kasvupisteiden epämuodostuneena kasvuna, lehtien kellastumisena ja lopulta niiden putoamisena. Kirvat voivat levittää myös kasvien virustauteja. Useita ravintokasveja, esim. monet koristekasvit, paprika.
Hyvä viljelyhygienia ja liiallisen typpilannoituksen ja kastelun vähentäminen sekä lämpötila-, kosteus- ja valo-olosuhteiden oikea säätely ennaltaehkäisevät kirvaongelmia. Kirvoja voidaan torjua biologisilla torjuntaeliöillä (kirvavainokaiset, kirvasääsken ja harsokorennon toukat, leppäpirkot). Kemialliseen torjuntaan käytetään sallittuja insektidivalmisteita.
Irene Vänninen ja Erja Huusela-Veistola (Luke) 2015